Shut door -ongelma

Kauko Puottula

Takaisin aloitussivulle

Mitä shut door -ongelmalla ymmärretään? Välittömästi 22.10.1844 tapahtuneen suuren pettymyksen jälkeen milleriläiset yleisesti uskoivat, tosin eri syistä, että evankelioimistyö maailman ja kirkkojen hyväksi oli päättynyt. He ymmärsivät, että vertaus kymmenestä neitsyestä tai morsiusneidosta (Matt 25:1-13) oli täyttynyt kirjaimellisesti. Milleriläiset alkoivat vähitellen hajaantua, kun aikaa kului eikä Kristus saapunutkaan takaisin. Karkeasti ottaen he jakaantuivat kahteen ryhmään:

  1. Niihin, jotka uskoivat oven olevan avoimen, eli ns. open door believers; he julistivat, että seitsemännen kuukauden liike ja sen aikalaskelmat olivat erehdyksiä.
  2. Niihin, jotka uskoivat oven olevan suljetun eli ns. shut door believers; he uskoivat seitsemännen kuukauden liikkeen olleen oikean.

Shut door -ongelman selvittelyn kannalta keskeisiä ja tärkeitä kysymyksiä ovat mm.:

  1. Mitä pioneerit ymmärsivät käsitteellä suljettu ovi (shut door)?
  2. Mikä suhde pioneereilla oli shut door -ryhmään ja sen oppiin?
  3. Minkälaisia käsityksiä nuorella profeetalla Ellen Harmonilla (myöh. White) oli suljetusta ovesta?
  4. Milloin ja minkälaisissa olosuhteissa pioneerien käsitykset muuttuivat?
  5. Miten adventtilikkeen historiassa on myöhemmin käsitelty shut door -periodia?

Tässä esityksessä keskityn kohtaan 3 lähinnä siksi, että shut dooria koskeva keskustelu on adventismin piirissä pääasiassa keskittynyt Ellen Whiten ja hänen profeetallisen roolinsa ympärille.

Adventismin kriitikot ovat syyttäneet pioneereja ml. Ellen White kerettiläisen shut doorin opettamisesta noin seitsemän vuoden ajan (n. 1844-1851), mikä merkitsi armonoven sulkemista syntisiltä. Vasta n. 1851 he olisivat tehneet radikaalin täyskäännöksen ja alkaneet tarjota syntisille rajoittamatonta pelastuksen mahdollisuutta. Kriitikot ovat niin ikään syyttäneet pioneereja haluttomuudesta myöntää aikaisemmat erehdykset sekä sellaisten Ellen Whiten lausuntojen salaamisesta, joissa shut door on esiintynyt, mm. miksi Ellen Whiten ensimmäisestä kirjasta vuodelta 1851 jätettiin tiettyjä kohtia pois?

Apologeetit, vaikka ovat myöntäneet, että useat pioneerit uskoivat armoa rajoittavaan shut dooriin jonkin aikaa suuren pettymyksen jälkeen, ovat kuitenkin voimakkaasti korostaneet, että Ellen White ei ole tällaista käsitystä puolustanut tai opettanut näkyjensä perusteella. Apologeettien mielestä noina vuosina shut door -käsitteessä on tapahtunut varsin huomattava merkityksen muutos. Heidän mielestään sellaiset lausunnot, joissa Ellen White on viitannut shut dooriin, ovat pikemminkin yhteydessä Kristuksen ylimmäispapilliseen tehtävään taivaallisessa pyhäkössä kuin syntisten armonajan päättymiseen.

Kriitikkojen mielestä pioneerit siis uskoivat usean vuoden ajan armonoven sulkeutuneen syntiseltä maailmalta ja langenneilta kirkoilta ikuisiksi ajoiksi. Armonaika oli päättynyt kaikilta, paitsi niiltä, jotka aikaisemmin olivat omaksuneet adventtisanoman yleensä ja seitsemännen kuun keskiyön huudon erityisesti. Syntisillä ei siis olisi pelastumisen mahdollisuuksia. Lisäksi aidot kääntymiset kiellettiin.

Siihen kuinka kauan sapattia pitävät adventisit uskoivat suljettuun oveen on annettu erilaisia vastauksia. Jotkut puhuvat vuodesta tai parista. Canright korosti erityisesti vuotta 1851 ajankohtana, jolloin äärimmäinen shut door hylätään. Lindén ja Numbers pääpiirteittäin seuraavat Canrightia.

Kriitikkojen käsityksen mukaan myös Ellen White osallistui shut door -erehdykseen ja hänen näkynsä vahvistivat sitä. Snook ja Brinkerhoff esittävät jo v. 1866, että shut door -periodi muodostuu vuosista 1844-1851. Canright, Lindén ja Numbers seuraavat tässä Snookia ja Brinkerhoffia. Kriitikot ovat syyttäneet Ellen Whitea ja muita pioneereja, että Ellen Whiten myöhemmistä kirjoista on poistettu Ellenin varhaisnäyistä shut dooriin viittaavat kohdat.

Apologian puolella voidaan erottaa kolme ryhmää.

  1. Pieni vähemmistö, mm. Spicer ja Loughborough, korostaa etteivät pioneerit milloinkaan uskoneet armoa rajoittavaan shut dooriin suuren pettymyksen jälkeen, vaan väittävät pioneerien alusta alkaen opettaneen armon oven olleen avoinna syntisille ja jopa työskennelleen heidän puolestaan.
  2. Toinen pieni vähemmistö, jota edustavat Daniells sekä jossain määrin Spalding, Mueller ja Damsteegt, tulee lähelle kriitikkoja myöntämällä pioneerien uskoneen noin 6 - 8 vuotta armon oven olleen syntisiltä suljetun.
  3. Suuren enemmistön, joka sijoittuu edellisten väliin, mukaan vähittäinen siirtyminen tapahtui kolmessa vaiheessa. Butler esitti tämän ajatuksen jo 1885.
    1. Suuren enemmistön mukaan äärimmäistä shut dooria opetettiin vain hyvin lyhyen aikaa, ehkä joitain viikkoja tai kuukausia. Tässä vaiheessa armonajan katsottiin päättyneen syntisiltä, langenneilta kirkoilta ja maailmalta, minkä seurauksena myös evankelioimistyö ulkopuolisten suhteen oli päättynyt.
    2. Vuosina 1845-46 tuli uutta valoa taivaallisesta pyhäköstä ja sapatista, mikä johti myöhemmin lähetystehtävän oivaltamiseen. Maltillisen shut doorin mukaan armon ovi oli yhä avoin niille, jotka eivät olleet hylänneet totuutta.
    3. Syntisetkin voivat kääntyä ja pelastua v. 1850-1852.

Mitä tulee Ellen Whiten ottamaan kantaan shut door - kysymyksessä, apologian puolella on löydettävissä vastaava kolmijako. Loughborough kielsi Ellen Whiten koskaan uskoneen radikaaliin shut dooriin. Daniells ja Spalding myönsivät avoimesti Ellen Whitella olleen käsityksen, että armonovi suljettiin 1844 - näin aina vuoteen 1851-52 asti, vaikka he kielsivät Ellen Whiten näkyjen tukeneen tai heijastaneen erheellistä käsitystä. Näyt pikemminkin johtivat oikeaan suuntaan. Daniells myönsi, että Ellen Whitella todennäköisesti oli sama näkemys kuin muilla pioneereilla, mutta hän erottaa toisistaan henkilökohtaiset näkemykset (personal belief) ja Jumalalta saadut ilmestykset (revelations). Spalding väittää, että Ellen Whiten näyt lievensivät shut door -oppia, vaikka hän ei muuten ollut muita viisaampi.

Enemmistö apologeeteista myöntää Ellen Whiten uskoneen äärimmäiseen shut dooriin muutamia viikkoja, ehkä kuukausia pettymyksen jälkeen. Heidän mukaansa ensimmäiset näyt joulukuussa 1844 ja helmikuussa 1845 johtivat hänet hylkäämään shut doorin ja omistautumaan evankelioimistyöhön. Mm. Spicer on esittänyt, että Ellen White olisi ollut muita pioneereja, ml. James White, edellä noina vuosina. Waggoner ja A. L. White ovat esittäneet, että James White, koska hän eli vaimoaan lähellä, oli shut door -käsityksestä vapaa. Nichol taas päättelee, tukeutuen James Whiteen, että Ellen White ei ehkä alusta alkaen ymmärtänyt kaikkia open door -käsityksen seuraamuksia.

Primaarilähteiden äärellä

Shut door -ongelman kannalta keskeisiä ovat eräät Ellen Whiten julkaisut ja julkaisemattomat käsikirjoitukset vuosilta 1845-1851. Tuolta ajalta on vain 3 julkaisua, jotka sisältävät Ellenin näkyjä, nimittäin Broadsides 1846 ja 1847 sekä A Word to the Little Flock (1847). Ingemar Lindén toi päivänvaloon 1960-luvun lopulla aikaisemmin "unohduksissa" olleen Ellen Whiten kirjeen Joseph Batesille 13.7.1847. Tämä kirje onkin näytellyt varsin huomattavaa osaa shut door - keskustelussa viime vuosikymmeninä. Se on varhaisin Ellen Whiten itse kirjoittamista kirjeistä mitä tunnetaan.

Ensimmäisen näkynsä Ellen Harmon (myöh. White) sai joulukuussa 1844 ja se kirjoitettiin muistiin 20.12.1845 ja osoitettiin Enoch Jacobsille. Näky sisälsi kuvauksen adventtikansan kokemuksista. Näky alkoi seitsemännen kuukauden liikkeestä ja eteni pettymyksen ja lopullisen vapautuksen väliseen lyhyeen mutta vaikeaan aikaan sekä päättyi lunastettujen saapumiseen taivaalliseen kaupunkiin. Näyn pääasiallisena tarkoituksena oli vahvistaa milleriläisten luottamusta seitsemännen kuukauden liikkeeseen ja keskiyön huutoon. Näyn mukaan ovi (Matt 25:10) tosiaan suljettiin 22.10.1844. Näyn mukaan ihminen saattoi oman pelastuksensa kyseenalaiseksi, mikäli kiisti seitsemännen kuukauden liikkeen Jumalan työnä.

Kumpikin Broadsides ja WLF kertovat näystä yhdenmukaisesti. Sen sijaan Ellen Whiten ensimmäisessä kirjassa A Sketch of the Christian Experience and Views of Ellen G.White (1851) on jätetty pois eräs kohta, joka suomennettuna kuuluu:

"Heidän [jumalattomien] oli aivan yhtä mahdotonta päästä takaisin polulle ja mennä kaupunkiin, kuin koko sen jumalattoman maailman, jonka Jumala oli hylännyt. Yksi toisensa jälkeen putosi polulta alas..."

Kriitikot ovat tässä poisjätetyssä kohdassa nähneet selvän heijastuman shut door -käsityksestä.

Helmikuussa 1845 Ellen sai näyn taivaallisesta pyhäköstä, missä yhteydessä hän näki kolme "puoluetta":

  1. adventtikansan,
  2. kirkon tarkoittaen ilmeisesti niitä milleriläisiä, jotka hylkäsivät lokakuun 1844 merkityksen sekä
  3. maailman.

Vaikka näky ei erityisesti opeta shut dooria jumalattomalle maailmalle, niin näyttää kuitenkin siltä, että Ellen ja muut tulkitsivat, että sellaiset ilmaisut kuin "ei... valonsäde" ja "täydellinen pimeys", merkitsivät, että armonovi oli suljettu maailmalta. Kirkko ja maailma eli ne, jotka hylkäsivät adventtisanoman, jätettiin täydelliseen pimeyteen. Tässä näyssä ei vielä esiinny viittausta pyhäkön kaikkeinpyhimmässä 1844 alkaneeseen tuomioon.

Näky yljän tulosta sisälsi tiettyjä elementtejä, jotka eivät ainoastaan olleet vastakkaisia monien suljettuun oveen uskovien fanaattisille käsityksille, vaan jotka osoittivat suuntaa mikä mahdollisti shut door -ryhmälle asteettain kehittää avoimen oven teologiaa katkaisematta siltoja takana:

  1. Näky voimakkaasti korostaa Raamatun kirjaimellistä tulkintaa toisin kuin "hengellistäjät";
  2. Näyn mukaan Jumala hylkäsi kirkon ja maailman, koska nämä vastustivat keskiyön huutoa;
  3. Näyn mukaan Kristuksen sovitustyö jatkuu taivaallisessa temppelissä, kun taas Turnerin ylkäteorian mukaan sovitus päättyi lokakuussa 1844 ja Kristus kruunattiin kuninkaaksi.

Ellen korosti, että Jeesus seisoi Isän edessä suurena ylimmäisenä pappina. On kuitenkin mahdollista, että Ellen ei tuolloin selvästi ymmärtänyt tämän näyn viitanneen avoimen oven suuntaan.

Ellenin kirjeen Joseph Batesille 13.7.1847 kolmannella sivulla on impressionistinen kuvaus karismaattis-millenaarisesta miljööstä:

"Näky yljän tulosta minulla oli helmikuun puolivälissä 1845. Ollessamme Jamesin ja eräiden muiden kanssa Israel Dammonin luona kokouksessa, useat eivät uskoneet shut dooriin. Minä kärsin suuresti kokouksen alussa. Epäuskoa näytti olevan kaikkialla (on every hand)."

Ellen näyttää kärsineen kokouksessa vallinneesta epäuskon ilmapiiristä, useat kun eivät uskoneet shut dooriin. Kuvaus jatkuu:

"Siellä oli eräs sisar, jota pidettiin hyvin hengellisenä. Hän oli matkustellut ja ollut voimakas saarnaaja lähes parikymmentä vuotta. Hän totisesti oli ollut Israelin äiti. Mutta shut door -ryhmässä oli syntynyt hajaannusta. Hän oli hyvin sympaattinen, mutta ei voinut uskoa, että ovi oli suljettu. (En tiennyt mitään heidän eroistaan). Sisar Durben nousi puhumaan. Minä tulin hyvin murheelliseksi."...

Sisar Durbenin puheen aikana Ellen lankesi tuoliltaan lattialle ja joutui näkytilaan. Se mitä vaikutuksia Ellenin näyllä oli läsnäoleviin kuvaa hyvin seuraava lause:

"Useimmat ottivat näyn vastaan ja asettuivat shut doorin kannalle (were settled upon the shut door)."

Näky sai siis monet vakuuttuneeksi shut doorista. Käsite shut door esiintyy tässä kirjeessä 4 kertaa.

"Siihen aikaan kun sain näyn keskiyön huudosta olin luopunut käsityksestä, jonka mukaan keskiyön huuto olisi jo takanapäin ja ajattelin ryhmän muiden jäsenten tavoin sen olevan vielä tulevaisuudessa."

Ellen sanoo tässä hylänneensä uskon shut dooriin ennen ensimmäistä näkyään joulukuussa 1844, mutta näky palautti entiselleen uskon siihen.

Joseph Bates, jolle Ellen White kirjoitti 13.7.1847, uskoi itse lujasti shut dooriin:

"Minä uskon, että (Ellenin) työ on Jumalasta ja on annettu lohduttamaan ja vahvistamaan hajallaan olevaa, revittyä ja remakkaa kansaansa, koska työmme maailman hyväksi päättyi lokakuussa 1844."

Kriitikot, mm. Canright ja Lindén, ovat väittäneet, että parusian lähiodotus ja siihen liittyneet itsepintaiset aikalaskelmat olivat syynä armoa rajoittavan shut door -opin elinvoimaisuuteen sapattia pitävien adventistien keskuudessa. Vakaumus, että Kristus voi tulla minä hetkenä hyvänsä, vahvisti uskovien olettamusta, että ihmisten nykyinen tila Jumalan edessä ilmaisi myös heidän ikuisen kohtalonsa eikä mitään ollut enää tehtävissä maailman ja kirkon hyväksi. Aikatekijä eli parusian pitkittyminen auttoi pioneereja ehkä enemmän kuin mikään muu oivaltamaan erehdyksensä.

Epähistoriallisia mietteitä

Edellä on tultu siihen tulokseen, että Ellen White muiden aikalaistensa tavoin uskoi armon oven sulkeutuneen 1844. Ongelmaa voidaan tarkastella myös hieman toisin - sanokaamme niitä paremman puutteesa vaikkapa epähistoriallisiksi mietteiksi. Kun väitetään, että Ellenin näyt aluksi vahvistivat häntä shut door -näkemyksessä, jätetään huomiotta mm.

1) Ellenin näky (tai sen sisältö) ei ole välttämättä sopusoinnussa hänen sille antaman tulkinnan kanssa; ts. hän saattoi aluksi ja myöhemminkin ymmärtää näkyään väärin tai puutteellisesti. On periaatteessa mahdollista, että jotkut hänen saamistaan näyistä, joiden sisällön hän epäilemättä pyrki rehellisesti kertomaan, ovat vasta nyt oikein tulkittavissa. Näky siis tulkitaan profetiaksi.

2) Käsitettä shut door mahdollisesti käytettiin alussa laajemmassa merkityksessä eikä yksinomaan viitannut armonajan päättymiseen. Tällöin kysymys olisi siitä oliko vuoden 1844 kokemuksella jotain profeetallista merkitystä vai ei? Oliko profeetallinen aika täyttynyt? Jotkut olivat valmiita tai ainakin kiusattuja luopumaan täysin vuoden 1844 profeetallista merkitystä tähdentävästä tulkinnasta: Ellenin ensimmäiset näyt vahvistivat häntä ja hänen kauttaa muita uskomaan, että mennyt kokemus oli sittenkin Jumalasta.

Tällöin voidaan viitata Ellen Whiten kirjeeseen Joseph Batesille 13.7.1847, jonka mukaan helmikuussa 1845 saatu näky yljän tulosta vahvisti hänen aikaisemmin saamaansa näkyä keskiyön huudosta joulukuussa 1844. Hän huomauttaa, että saadessaan näyn keskiyön huudosta hän oli luopunut käsityksestä, jonka mukaan keskiyön huuto olisi jo tapahtunut ja ajatteli muiden ryhmänsä jäsenten tavoin että se olisi vielä tulevaisuudessa; ts. hän oli ystäviensä tavoin alkanut ajatella, ettei profetia ollutkaan vielä täyttynyt, vaan keskiyön huuto ja oven sulkeminen olisivat vielä edessä. Tuo näky osoitti, että profetia oli täyttynyt ja että keskiyön huuto oli jo takanapäin ja myöhempi näky yljän tulosta vahvisti edelleen käsitystä, että vuoden 1844 kokemus oli sittenkin profeetallisesti merkittävä. Kun Ellen tämän saamansa informaation välitti ryhmänsä jäsenille, nämä suurelta osin ottivat sen vastaan "and were settled upon the shut door."

3) Ellenin ensimmäiset näyt eivät siis välttämättä opeta armonajan päättymistä, vaan ettei tarvinnut odottaa jotain tulevaa ajankohtaa, jolloin profeetallinen ajanjakso päättyisi, vaan että tuo ajankohta oli jo takanapäin. Näin ollen he tulkitsivat tämän merkitsevän myös armonajan päättymistä, mutta se oli näyn virhetulkintaa, joka heille aikaa myöten selvisi.

Näitä epähistoriallisia mietteitä voidaan kommentoida mm. seuraavasti. Se, että Ellen ei ymmärtänyt näkyjään oikein, on kyllä mahdollista, mutta kuinka todennäköistä se on. Kun Danielin kirjaa tulkitaan perinteisellä tavalla, menetellään suurin piirtein samoin ja korostetaan, ettei Daniel täysin ymmärtänyt omien näkyjensä merkitystä. Mahtaisiko hän ymmärtää tai tuntea omakseen meidän selityksemme? Korostettaessa profetian tai näyn myöhemmän oikean tulkinnan mahdollisuutta ei riittävästi oteta huomioon sitä merkitystä mikä profetialla tai näyllä oli omille aikalaisilleen. Eli tässä tapauksessa mikä oli Ellenin näkyjen merkitys hänelle itselleen ja omille aikalaisilleen tai mikä merkitys oli Ellen Whiten kirjeellä Joseph Batesille?

Sitä paitsi, jos ensimmäinen näky koskee aikaa juuri ennen Kristuksen tuloa, jolloin sitä pitäisi käsitellä profetiana, miksi sitten se yksi virke piti jättää pois vuoden 1851 laitoksesta?

Oliko Ellenin näyissä sellaisia aineksia, jotka eivät koskeneetkaan hänen aikaansa, vaikka pioneerit niin luulivat, vaan jotka oli tarkoitettu myöhemmille sukupolville. Voiko profeetta erehtyä näkytilassa Jumalalta saamansa informaation sisällöstä? Jos voi, voiko hän erehtyä myös kirjoittamaan harhaanjohtavia esityksiä yrittäessään välittää Jumalalta saamaansa sanomaa?

Nämä kannanotot eivät ole kovin hedelmällisiä historiallisen tutkimuksen kannalta, koska niitä ei voitane lähestyä tieteellisin menetelmin, mutta uskovalle ne saattavat olla varsin tärkeitä.

Suljettu ovi avautuu

Shut door -käsityksestä ja sen asteettaisesta hylkäämisestä voidaan löytää yhtymäkohta pyhäkköopin synnylle ja kehitykselle. Erityisesti Des Ford on korostanut sitä, että shut doorin hylkääminen oli edellytys tutkivan tuomion syntymiselle. Lindéniltä löytyy ajatus, että shut door -periodi hidasti liikkeen organisoitumista.

Mikä teki pioneereista, jotka alunperin kannattivat shut dooria, myöhemmin aitoja open door -adventisteja:

  1. Ajan kuluminen teki yhä vaikeammaksi ylläpitää jäykkää eksklusiivista asennetta. Shut doorin alkuperäinen merkitys menetti vähitellen uskottavuuttaan. Merkityksen muuttumisen piti tapahtua hitaasti ja vähitellen. Radikaali merkityksen muutos olisi vaatinut vuoden 1844 kokemuksen hylkäämistä.
  2. Pyhäkköoppi johti heidät avoimen oven luo ja vähitellen he oivalsivat sen olevan avoinna syntisille.
  3. Eräät Ellenin lausunnot viittasivat, paitsi Kristuksen jatkuvaan työhön kaikkeinpyhimmässä, myös uusien totuuksien (kuten sapatin) julistamiseen maan päällä.
  4. Pioneerit olivat monessa suhteessa ensimmäisten juutalaiskristittyjen kaltaisia, jotka olivat haluttomia viemään sanomaa Kristuksesta pakanoiden keskuuteen.

Vaikka adventtikirkon historiallisten ja teologisten perusteiden tutkiminen on tärkeää, on kuitenkin pidettävä mielessä, että mikään tutkimus ei voi todistaa oikeaksi tai osoittaa vääräksi sitä mikä viime kädessä on uskon asia. Kirkon opit ovat ratkaisevasti hahmottuneet uskovien elämänkokemusten myötä. Teologisen tutkimuksen osuutta on tässä usein liioiteltu.

Sen lisäksi, että shut doorin avulla voidaan menestyksellisesti tarkastella adventtikirkon perustavaa laatua olevia opinkohtia, shut doorilla on tiettyjä seuraamuksia ilmoitusta ja inspiraatiota koskeville käsityksille. Esim.

Shut door -ongelmaa voidaan pitää varsin tärkeänä teologisen hermeneutiikan kannalta.


Kauko Puottula
Takaisin aloitussivulle