Arvojen kriisi ja yhteisön muuttuminen

Esitelmä Sauvossa 29.10.1994
Kauko Puottula


Takaisin aloitussivulle

Länsimaisen kulttuurin nykyinen kriisi yhdistetään julkisessa keskustelussa tavallisesti perinteisten arvojen häviämiseen ja arvotyhjiön muodostumiseen. Saatetaan väittää, että "absoluuttisten arvojen ja totuuksien aika on jo ohi". Nuoret puhuvat "siitä, mistä puute" ja haluavat arvoja. Puhutaan arvojen kriisistä, esim. nuorison arvottomuus, arvojen kuolema. Toisaalta puhutaan paluusta perusarvoihin. Aivotutkija Matti Bergström väittää, että liian tiedon raskauttamista koululaisista tulee "arvoinvalideja".

Suomessa on viime vuosikymmeninä käyty läpi syvällinen arvojen murroskausi. Varsin yleisesti ajatellaan, että suomalaisten arvomaailmassa on jotain pahasti vialla. Niin ikään ajatellaan, että arvomaailmamme olisi dramaattisesti ja yllättäen muuttunut. Siitä, miksi käsittelen suomalaista yhteiskuntaa ja adventisteja yhtenä kimppuna tarkemmin erittelemättä, enemmän tuonnempana. Kuitenkin väite ajautumisesta arvotyhjiöön on liioiteltua ja harhaanjohtavaa. Valinnan vaikeus voi johtua monesta syystä.

Entä jos nykyistä tilannetta ei parhaiten kuvaakaan arvotyhjiö, vaan arvojen runsaus, hajanaisuus ja ristiriitaisuus. Samalla kun perinteiset arvoauktoriteetit (kirkko, koti, koulu, poliittiset puolueet) ovat menettäneet asemiaan, arvoja on ryhdytty markkinoimaan ehkä vilkkaammin ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lehdistö, televisio, sadat uskontokunnat, hengen ja tiedon messut, uusien elämäntapojen yhdyskunnat ym. Adventismissakin on erilaisia suuntauksia, jotka saattavat aiheuttaa hämmennystä.

Monet mielestämme kauniit ja hyvät asiat ovat ristiriidassa. Haastattelussa on varsin helppoa ilmoittaa kannattavansa ympäristönsuojelua ja köyhien maiden kurjuuden lievittämistä, mutta harvat lienevät valmiita antamaan rahojaan niihin oman elintason tai liikevoiton kustannuksella. Etäisyys sanoista tekoihin on nykyisin ehkä pitempi kuin aikaisemmin.

Ihmisillä on tunne siitä, että heillä ei ole todellisia vaikutusmahdollisuuksia tärkeissä kysymyksissä, kuten Euroopan yhdentymisessä tai hyvinvointivaltion purkamisessa tai adventtikirkon toimintalinjauksissa, jotka ratkaistaan Brysselissä tai joissakin kabineteissa. Vapaasti voi vielä valita käyttämänsä hammastahnan merkin tai katsomansa tv- kanavan, mutta talouselämän todellisiksi vallankäyttäjiksi ovat kohonneet kasvottomat markkinavoimat. Puolueet eivät enää erotu toisistaan, eivätkä niiden edustajat kanna henkilökohtaista vastuuta lunastamatta jääneistä lupauksistaan. Eikä tämä ole tuntematonta kristillisille kirkoillekaan. Takinkääntäjien veljeskunta on vahvassa nousussa ja sen huipulla on tungosta.

Meitä ei ole opetettu tai rohkaistu ottamaan itse kantaa asioihin. On helpompaa tehdä, kun joku käskee tai matkia muita kuin vaivata omaa päätään hankalilla kysymyksillä. Vähimmän vastuksen laki on yhä voimassa.

Arvokeskustelussa on myös ripaus eskatologista henkeä. Olemme lähestymässä maagista vuosituhannen vaihtumista. Maailmanlopun ennustajat ovat lähteneet liikkeelle. Tässä olisi markkinarako. Syntyy helposti vaikutelma, että arvomme ovat jatkuvassa myllerryksessä vanhojen arvojen luhistuessa ja uusien purjehtiessa tilalle.

Arvot ovat valintoja ohjaavia päämääriä ja ohjaavat käyttäytymistä. Arvot ovat käsitteitä tai uskomuksia, jotka ovat tekemisissä toivottavien lopputulosten tai käyttäytymisen kanssa. Arvot voidaan nähdä perustavanlaatuisiksi eettisiksi asioiksi tai hyvinkin subjektiivisiksi, mutta yksilön kannalta tärkeiksi asioiksi. Arvot siis muodostavat jatkumon, jonka toisessa päässä ovat eettiset ns. objektiiviset arvot (esim. oikeus elämään) ja toisessa päässä subjektiiviset arvot, lähinnä henkilökohtaiset preferenssit. Arvot ylittävät konkreettiset tilanteet ja ohjaavat valintojamme tai arviointejamme. Lisäksi arvot ovat järjestyneet niiden suhteellisen tärkeyden mukaan.

Arvojen lähikäsitteitä: asenteet, tarpeet, normit, uskomukset. Arvot aktuaalistuvat vasta valintatilanteessa. Haastattelussa ne eivät aina tule esille. Arvot perustuvat selkeästi tarpeisiimme. Ne ovat tarpeidemme tiedollisia ilmentymiä ja muunnelmia.

Ahlmanin arvot

Erik Ahlmanin arvojen luokitus vuodelta 1939 on varsin havainnollinen.

Ahlman luonnehtii ensimmäistä ryhmää perusarvoiksi, jälkimmäistä ryhmää vastaavasti kompleksisiksi arvoiksi. Arvoprofiili, eetos saattaa olla eri kulttuureissa erilainen.

Mitkä arvon tyypit ovat nykyajan arvopörssissä nousussa mitkä laskussa?

Mietittäväksi: Mitkä ovat adventismin arvot? Em. uskonnolliset arvot eivät tunnu kovinkaan kotoisilta, vaan aivan toiseen maailmaan kuuluvilta. Adventistien arvot ovat nykyään keskiluokan aineellisia ja kulutusta suosivia arvoja, esim. terveys ja sitä kautta saavutettu pitkä ikä, koulutus, menestys ja raha. Yhdistelmä ei ole lainkaan huono. Voidaan kysyä minkälaisia kirkkoja yhteisö rakentaa, minkälaisia autoja niiden pihoille ilmestyy tai miten paljon laitapuolen kulkijoita käy kokouksissa. Adventismin tarjoaman aukottoman maailmanselityksen mukaan Jeesus kuitenkin tulee pian, jolloin kaikki tämä palaa poroksi. Liikkeen alkuaikoina uskonnollisia arvoja koskevat elämykset olivat yleisiä, liike syntyi niistä, mutta nyt ne ovat harvinaisia.

Arvojen muutokset

Arvojärjestelmien vakiinnuttamista yhteiskunnassa on aina pidetty keinona ennustaa ja kontrolloida ihmisten käyttäytymistä. Arvojen muutokset taas johtavat yhteiskunnallisten toimintajärjestelmien muutoksiin.

Arvot jaetaan yleensä itseisarvoihin ja välinearvoihin.

Jonkin yksilön tai yhteisön arvojärjestelmää voidaan esittää kolmikkona:

Uskomusten mukaan välineet ovat välttämättömiä/hyödyllisiä itseisarvojen saavuttamiseksi. Itseisarvoja voi olla useita, joilla on erilainen painoarvo. Yhdessä ne muodostavat arvojen hierarkian eli eetoksen. Toisaalta työ saattaa olla rahan ansaitsemisen väline että itseisarvo. Rahakin voi kohota itseisarvon asemaan, kuten Roope Ankka ja Iiro Viinanen ovat meitä opettaneet.

Kuvitellaan nyt erilaisia tilanteita, joissa jokin näistä kolmesta muuttuu muiden pysyessä suhteellisesti ennallaan.

Tilanne, jossa lähinnä vain välinearvot muuttuvat. Eli I, V, U. Tämä on tyypillistä tilanteille, joissa keksitään uusia teknisiä välineitä (auto, luottokortti, CD-ROM). Esim. Adventismin yhteiskunnallinen osallistuminen. Vielä 1960- luvulla pohdittiin mm. sitä sopiiko adventistin ylipäätään äänestää kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa. Nyt ehkä vain sitä minkä puolueen listoille voi asettua ehdokkaaksi. Adventisteja on istunut kunnanvaltuustoissa n. vuodesta 1970 lähtien. Se katsottiin välttämättömäksi yhdyskunnan omien laitosten toiminnan kannalta. Alunperin oikea puolue oli oikeistolainen Kristillinen liitto (SKL), myöhemmin muutkin porvarilliset puolueet ovat osoittautuneet kelvollisiksi. Toivonlinnalla on ollut vesiongelmansa. Kirjatoimella, Hopeaniemellä ja seurakuntakouluilla omansa.

Suomen itsenäisyyden alkuaikoina adventtiliike oli vasemmistolaisemmin suuntautunut. Vasemmistopuolueet ajoivat uskonnonvapautta. Kokouspaikkoina käytettiin työväentaloja ja elokuvateattereita, kirjallisuutta painettiin työväen kirjapainoissa. Aarne Rintala kulki kokousmatkoillaan ahkerasti Pitkänsillan yli Helsingin työväentalolle.

Hyvän esimerkin vanhentuneiden välineiden käytöstä antaa adventistisen julistuksen hyvä eteneminen Suomen rajojen itä- ja eteläpuolella, mutta ei niiden sisä- eikä länsipuolella. Onko adventismi tarkoitettu toisenlaista yhteiskuntaa ja maailmaa varten vai laahaako tuotekehittely vuosikymmeniä ajastaan jäljessä? Toisaalta uusiin työmenetelmiin, innovaatioihin (esim. bibliodraamaan) suhtaudutaan varsin torjuvasti, kuten Nykyajastakin on voitu lukea.

Jehovantodistajilla on suhde yhteiskuntaan ja esivaltaan säilynyt alkuperäisempänä ja lähempänä milleriläisyyttä. Tätä eristäytymispyrkimystä vielä vahvisti liikkeen johdon v. 1918 USA:ssa saamat vankilatuomiot. Se, että omasta maasta, Yhdysvalloista, tulee pian muodostumaan Ilmestyskirjan II peto, on adventisteilta vahva poliittinen kannanotto.

Tilanne, jossa uskomusten muutos aiheuttaa välineiden muutoksen. Eli I, V, U. Jokin hyvänä pidetty osoittautuu tehottomaksi tai haitalliseksi, esim. lääkkeen ei- aiotut sivuvaikutukset tai vapaat suhteet voivat osoittautua vaarallisiksi aidsin aikakaudella.

Aikalaskelmat 1840-luvulla tuottivat pahan pettymyksen. Parusian viipyminen joudutti tuotekehittelyä. Niinpä syntyi oppi taivaallisesta pyhäköstä ja siellä tapahtuvasta tutkivasta tuomiosta. Toisaalta alettiin puhua ihmisen ruumiista Pyhän Hengen temppelinä ja siellä tapahtuvasta puhdistuksesta, jota varten syntyi terveysuudistus n. 20 vuotta suuren pettymyksen jälkeen. Max Weberin käsittein adventismi siirtyi maailmankielteisestä pelastuksesta maailmansisäiseen pelastukseen.

Syvällisimmissä muutoksissa itseisarvot vaihtuvat, esim. uudet vihreät ympäristöarvot ja eläinten oikeudet kohoavat itseisarvoiksi, työ muuttuu välineeksi. Tällöin myös välineet muuttuvat, vaikka uskomukset pysyisivätkin samana. Eli I, V, U. Yksilötasolla uskoontulo voisi sopia tähän kategoriaan. Mutta voiko joku yhteisö, organisaatio tai kirkko muuttaa itseisarvojaan ja "tulla uskoon" onkin jo melkoinen ongelma pohdittavaksi.

Toisinaan on kiistanalaista, mihin tyyppiin arvonmuutos on sijoitettava. Oliko esim. sosialismin romahduksessa kyse välinearvojen muutoksesta, kun todettiin että sosialismilla ei voidakaan toteuttaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Vai nousiko siinä vapaus uudeksi itseisarvoksi? Oliko esim. Suomen 1990-luvun talouspolitiikka pelkkää hätäkeinojen etsintää laman torjumiseksi vai oliko kyseessä radikaali murros, jossa hyvinvointivaltion ihanne oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta korvataan kilpailua ja omaa etua koskevilla itsekkyysarvoilla?

Ammatinvalinnan suuntautuneisuus tai ammattiin etsiytyminen tarjoaa hyvän esimerkin siitä miten itseisarvo vaikuttaa elämään. 1920-luvun lopulla Suomessa alettiin pohtia sapatista johtuvia käytännön seuraamuksia. Sapatti ohjasi hyvin ratkaisevasti ammatinvalintaa vuoteen 1964, jolloin asteittain siirryttiin 5-päiväiseen työviikkoon. Ennen 5-päiväistä työviikkoa yhdyskunta pohti vakavasti ammatillisen koulutuksen, lähinnä teknisen, järjestämistä nuorille miehille. Hopeaniemessä aloitettiin 1947 hierojien koulutus. Valinta kohdistui yleensä sellaisiin ammatteihin, joissa sapatti oli helpommin järjestettävissä ja jotka olivat myös ympäröivässä yhteiskunnassa arvostettuja. Koulutuksen lisääminen (välinearvo) auttoi sapattiongelman ratkaisussa ja johti liikkeen keskiluokkaistumiseen. Vähimmän vastuksen lailla sekä menestyksen teologialla on myös ollut sanansa sanottavana. Kutsumus saarnaamiseen, opettamiseen ja parantamiseen oli varsin voimakasta vielä 1960-luvulla. Viisipäiväisen työviikon yleistyttyä on uskonnollinen perustelu ammatinvalinnassa niin kuin muillakin elämänalueilla selvästi vähentynyt.

Kirkko ja lahko

Lähes kaikki uskonnolliset ryhmät alkuvaiheessa kieltävät maailman ja ovat uskonsa ja käyttäytymisensä suhteen konservatiivisia. Aikaa myöten ne kuitenkin mukautuvat sosiaaliseen ympäristöönsä ja menettävät jotain alkuperäisestä kipinästään. Tämä on sekularisaatiota, maallistumista. Näin on tapahtunut myös adventismin kohdalla. Todellinen usko elää vain lahkoissa ja lahkonomaisissa kirkkokunnissa. Sekularisaation myötä kirkot vähentävät jännitystä sosiaalisen ympäristönsä kanssa ja antavat lahkoille ja kulteille toimintamahdollisuudet.

Alkukristillisyys oli juutalaisuuden piirissä lahko ja suhteessa Rooman muihin uskontoihin se oli kultti. Luther oli hyvin keskeinen siinä lahkonmuodostuksessa, joka syntyi katolisen kirkon sisällä. Milleriläiset erosivat metodisteista, baptisteista ym. ja muodostivat lahkon, josta sitten kehittyi adventismi.

Kultit erottuvat selvemmin kuin lahkot olemassaolevista järjestelmistä. Ne edustavat uutta ja erilaista uskonnollista ilmaisua.

Lahkojen syntyminen on ensimmäisiä merkkejä siitä, että kirkko potee heikkouden tilaa. Kulttimuodostusta esiintyy vasta myöhemmässä vaiheessa, kun laajoilla väestön osilla ei enää ole siteitä kirkkoon. Muuttoliike edistää tätä kehitystä.

Lahkot keskittyvät herätykseen sekä alueisiin missä konservatiivinen uskonto jo on vahvaa. Kultit taas sinne missä sekularisaation vaikutukset ovat suurempia ja perinteinen uskonto heikkoa.

Kaikenlainen herätys ei aiheuta lahkonmuodostusta. Adventismin piirissä esiintyy herätystä Afrikassa, Aasiassa, latinalaisessa Amerikassa sekä yliopistojen kampuksilla USA:ssa. Herätystä tapahtuu siis vähiten kehittyneissä yhteiskunnissa ja ryhmissä jotka ovat vähiten investoineet vallitsevaan järjestelmään. Heillä on vain vähän menetettävää, mutta mahdollisuus saada paljon. Riskit ovat siis vähäisiä tuottoihin nähden.

Lahkonmuodostus voi kehittyä kultiksi kun lahkon opetus lakkaa olemasta palaamista vanhaan totuuteen ja tulee uudeksi uskoksi. Näin oli asianlaita Guayanan joukkoitsemurhassa 1978 (Kansan temppeli ja Jim Jones) sekä David Koreshin tapauksessa 1993.

Adventismi on denominaatio, siellä missä sillä on sairaaloita ja kouluja. Mustat ja latinalaiset adventistit lahkolaisempia kuin valkoiset euro-amerikkalaiset.

Kauko Puottula
Takaisin aloitussivulle