Käsitys Raamatusta ja Ellen Whitesta

Kauko Puottula 2003


Takaisin aloitussivulle

Eräällä keskustelulistalla sukeutui elokuussa 2003 mielenkiintoinen keskustelu Ellen Whiten kirjoitusten suhteesta Raamattuun. Tällöin eräs keskustelija tarjosi keskusteluun seuraavaa kannanottoa:

"Kyllä E.G.W:ssä on ihan yhtä paljon profeettaa kuin Habakukissa, Sefanjassa, Haggaissa tai Obadjassa. Nämä ovat kuitenkin kanonisoituja joidenkin päätöksellä, mutta eivät niin hirveän hyödyksi. Jos Raamattua luettaisiin samanlaisin lasein kuin mrs. Whiten teoksia, puolet voitaisiin heittää roskiin. Että ei kannnattaisi niin hirveesti mesota!!"

Vaikka kannanotto lienee tarkoitettu yksittäiseksi heitoksi, se kertoo kuitenkin siitä, että adventismin piirissä käsitys kaanonista voi olla varsin hämärä. Eikä sille paljoa tukea keskustelussa herunut. Raamatun kaanon (eli kirjakokoelma) lyötiin lukkoon Vanhan testamentin osalta Jamniassa n. 100 jKr ja Uuden testamentin osalta 300-luvun loppuun jKr mennessä. Raamatun kaanon ei siten ole enää kenenkään avattavissa eikä sinne voida enää sujauttaa minkään myöhemmän profeetan tekstejä. Jos joku taho tällaista yrittäisi, samalla asetuttaisiin kristinuskon ulkopuolelle. Adventismin ulkopuolelta kuuluu toisinaan valituksia siitä, että adventismin piirissä Raamatun rinnalle saatetaan asettaa kilpaileva auktoriteetti. Edellä olevan kannanoton perusteella tällaiseen kritiikkiin olisikin aihetta.

Kuten myöhemmin käy ilmi, karkeasti ehkä puolet jäsenistä asettaa EGW:n ja hänen tuotantonsa vähintään Raamatun rinnalle. Siihen on omat syynsä. Mm. Raamatun sanomissa eli ns. sapattikoululäksyissä Raamatun tekstit ja EGW:n sitaatit istuvat sulassa sovussa keskenään. Toisaalta adventtikirkko levittää Ellen Whiten teoksia, ei niinkään Raamattua.

Periaatteessa tarkasteltavia tasoja on useampia. Ylimpänä on kirkon virallinen tunnustus, siis ne 27 perusluonteista opinkohtaa (Fundamental Beliefs) ja sen viralliset selitykset. Sen alapuolella on huomattavasti epäselvempänä ja monisyisempänä se opetus ja julistus mitä seurakunnissa vuosien mittaan annetaan. Tähän ehkä voisi lisätä seurakuntalehdet. Alimpana tasona on se, mitä opetuksesta ja julistuksesta on mennyt ihmisten päähän ja miten se toteutuu heidän elämässään. Nämä tasot olisi pidettävä mielessä ongelmaa tarkasteltaessa.

Ylintä tasoa, siis virallista näkemystä, edustavat seuraavat kaksi lausuntoa:

"We have never considered E. G. White to be in the same category as the writers of the canon of Scripture... Seventh-day Adventists regard her writings as containing inspired counsel and instruction concerning personal religion and the conduct of our denominational work... While Adventists hold the writings of E. G. White in highest esteem, yet these are not the source of our expositions. We base our teachings on the Scriptures, the only foundation of all true Christian doctrine... We test the writings of E. G. White by the Bible, but in no sense do we test the Bible by her writings." 1
"One of the gifts of the Holy Spirit is prophecy. This gift is an identifying mark of the remnant church and was manifested in the ministry of Ellen G. White. As the Lord's messenger, her writings are a continuing and authoritative source of truth and provide for the church comfort, guidance, instruction, and correction. They also make clear that the Bible is the standard by which all teaching and experience must be tested." 2

Virallinen suomennos tästä Perusluonteisten opinkohtien kohdasta 17 (Profetoimisen lahja) kuuluu:

"Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava." Adventtikirkon sivuilla

Lähinnä seuraava tasoa edustaa Raymond F. Cottrellin toukokuussa 1980 tekemä gallup-tutkimus, joka kohdistui adventistikouluissa (colleges and universities) palveleviin raamatunopettajiin (with emphasis on specialists in biblical studies). Se osoittaa kokonaan jotain aivan muuta. Tässä gallupissa keskityttiin erityisesti parin tekstin (Dan 8:14 ja Hebr 9) tulkintoja koskeviin ongelmiin, jotka olivat tuolloin erityisen ajankohtaisia. Koska Ellen Whiten vaikutus on perinteisesti ollut varsin huomattava opillisiin kysymyksiin ja raamatunselittämiseen, erääseen mielenkiintoisimpaan kysymykseen saatujen vastausten jakauma muodostui seuraavanlaiseksi:

The writings of Ellen G. White are
- equally authoritative with the Bible 51%
- less authoritative than the Bible 49%
3

Kysely koostui 72 kysymyksestä ja 189 mahdollisesta vastausvaihtoehdosta. Noin 40 palautti kaavakkeet asianmukaisesti täytettyinä. Raportista ei kuitenkaan käy selville miten suureksi kato muodostui.

Tämä tiedustelu koski lähinnä Yhdysvaltalaisten teologien käsityksiä asiasta. Mutta käsitykset näyttävät jakaantuvan samansuuntaisesti myös Suomessa seurakunnan jäsenten keskuudessa. Se ilmenee mm. Antti Oksasen tekemästä tutkimuksesta, joka kohdistui 100 adventistiseurakunnan jäseneen ja 100 sen entiseen jäseneen. Kenttätyö tehtiin pääasiallisesti 1973-1974. Kysymys no 18 kuului ja siihen saadut vastaukset jakautuivat seuraavasti:

Mikä asema mielestänne annetaan E. G. Whiten kirjoituksille adventtiseurakunnassa?
Luopiot Jäsenet
Raamatun yläpuolelle12 7
Raamatun veroinen 39 44
Raamatun alapuolelle 38 49
Epäselviä tapauksia 11 0
Yhteensä 100 100
4

Luopuneiden käsitys siitä mikä on Ellen Whiten kirjoitusten asema Adventtikirkossa on melkoisesti jyrkentynyt luopumisen yhteydessä. Kysymys näyttää olleen erityisen arka, koska 11 luopuneen kohdalla vastaus on jäänyt epäselväksi, ilmeisesti nämä jättivät kysymykseen vastaamatta. Ilman tätä oikaisua luvut eivät täsmää keskenään. On mahdollista, että haastatellut luopuneet eivät oikein pitäneet siitä, että tutkimuksen tekijä oli myös Adventtikirkon pastori. Kokeenjohtajavaikutus on siis luvuissa jotekin mukana.

Myös tutkimuksen tekijä on kokenut tämä kysymyksen ongelmalliseksi, koska hän tämän kysymyksen kohdalla hylkää Χ² -testauksen seurakunnan jäsenten ja luopuneiden välillä. Niinpä hän pyrkii itse vastaamaan tekemäänsä kysymykseen viittaamalla teoksesta Questions on Doctrine saatavaan viralliseen näkemykseen (lainattu edellä). Sen mukaan jäsenistäkin yli puolet osoittautui "harhaoppisiksi".

Tutkimuksessa ei pohdita lainkaan sitä miten tällainen huomattava poikkeama virallisesta opista olisi selitettävissä. Mielenkiintoista olisi esim. tietää mikä merkitys niin poikkeaman muodostumiseen kuin itse luopumisprosessiin on ollut

  1. Ellen Whiteen kohdistuneilla (epärealistisilla?) odotuksilla ja niiden romahtamisella,
  2. seurakunnissa annettavalla yleisellä opetuksella,
  3. sillä seikalla miksi virallinen opetus ei ole mennyt perille vai onko sitä tarkoitettukaan perille vietäväksi.

Vaikka Oksanen ei ole kysymyksen 18 kohdalla suorittanut Χ²-testausta, se puree kuitenkin erittäin hyvin tähän kysymykseen: kun epäselvät tapaukset pudotetaan pois Χ²-testisuureen arvoksi saadaan 2,38 mikä kahdella vapausasteella antaa merkitsevyystasoksi p = 0,30, mikä tukee aikaisemmin esitettyä ajatusta, että luopuneiden käsitys Ellen G. Whiten asemasta on oleellisesti jyrkentynyt luopumisen yhteydessä.

Jotta nämä luvut saadaan vertailukelpoisiksi Cottrellin lukujen kanssa on yhdistettävä kaksi ylintä luokkaa ja pudotettava pois epäselvät tapaukset.

Mikä asema mielestänne annetaan E. G. Whiten kirjoituksille adventtiseurakunnassa?
OksanenCottrell
1984:1980
LuopiotJäsenetOpettajat
Vähintään Raamatun veroinen57%51%51%
Raamatun alapuolella43%49%49%
Yhteensä100%100%100%

Tuloksissa on siis nähtävissä hämmästyttävä yhtäläisyys mikä selvästi viittaa siihen, että puolet raamatunopettajista ja seurakuntalaisista todella asettaa Ellen Whiten kirjoitukset vähintään Raamatun rinnalle auktoriteettilähteenä.

Myös tutkimusraportissa Adventtinuori tänään (1983) eräs kohta käsittelee Ellen Whiten asemaa. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat 15-26 vuotiaat kastetut adventtiseurakunnan jäsenet. Näistä valittiin systemaattisella otannalla 200 (100 kummastakin piirikunnasta), joille lähetettiin 46 kysymystä käsittävä lomake. Hyväksyttäviä lomakkeita palautettiin 104 eli palautusprosentiksi muodostui 52%.

Tämän tutkimuksen mukaan tutkittavista nuorista 29 (28.4%) pitää Ellen Whitea sellaisena hengellisenä auktoriteettina, jonka kaikkia ohjeita tulee noudattaa, nuorista 25 (24,5%) on melkein samaa mieltä. Hänen hengellistä auktoriteettiaan epäilee tai vastustaa (32) 31,4%. Vastaajista 16 (15,7%) suhtautui neutraalisti tai ei osannut sanoa. 5

Tässä tutkimuksessa Ellen Whiten auktoriteettia ei mitattu suhteessa Raamatun auktoritettiin, vaan uskoontulemistapaan. Uskoontulotavalla ja Ellen Whiteen suhtautumisella näyttää olevan selvää yhteyttä. Oheisen taulukon tiedot on koottu useista raportin kohdista muuntamalla ilmoitetut prosentit alkuperäisiksi havainnoiksi.

Suhtautuminen Ellen Whiteen
UskoontulotapaKriittinenEi osaa sanoaAutoritaarinen Yhteensä
Voimakas murros 9 3 7 19
Ilman murrosta kasvaneet 15 9 42 66
Ei uskonkokemusta 8 3 2 13
Epäselviä tapauksia 0 1 34
Yhteensä 32 16 54102
Adventtinuorten uskoontulotavan ja E. Whiteen suhtautumisen suhde. (N=102).
6

Voimakkaan murroksen kautta uskonkokemukseen tulleet nuoret (9/19 eli 47,4%) suhtautuvat Ellen Whiteen kriittisemmmin eivätkä koe hänen kaikkia ohjeitaan tärkeiksi noudattaa. Ilman murrosta uskoon tulleet nuoret (42/66 eli 63,7%) suhtautuvat Ellen Whiteen autoritaarisemmin ja kokevat, että hänen kirjoissaan annettuja ohjeita tulisi totaalisemmin noudattaa. Toisaalta ilman murrosta uskoontulleista vain 25% lukee Whitea vähintään viikottain, murroksen kautta tulleista vastaavasti. Χ²-testi, merkitsevyystaso 0,02 [Valitettavasti loppu on kadonnut]

Suhtautuminen Ellen Whiteen
UskoontulotapaKriittinen Ei osaa sanoa AutoritaarinenYhteensä
Voimakas murros47,4% 15,8% 36,8% 100
Ilman murrosta kasvaneet22,7% 13,6% 63,7%100
Ei uskonkokemusta61,6%23,1%15,4%100
Adventtinuorten uskoontulotavan ja E. Whiteen suhtautumisen suhde

Kauko Puottula

Takaisin aloitussivulle

Nootit

  1. Seventh-day Adventists answer questions on doctrine. Prepared by a representative group of Seventh-day Adventist leaders, Bible teachers and editors. Washington, D.C.: Review and Herald. 1957. p. 90-93.
  2. Dallasissa, Texasissa 1980 hyväksytyn Fundamental beliefsin määrittely profetian hengestä kohdassa 17.
  3. Raymond F. Cottrell, Report of a Poll of Adventist Bible scholars concerning Daniel 8:14 and Hebrews 9. Paper prepared for sanctuary review committee at Glacier View Ranch, Colorado, USA on August 10-15, 1980. p. 5.
  4. Antti Oksanen, Minoritetssamfund och avfall: en komparativ studie av Adventkyrkans medlemmar och avfällingar i Finland. Pro gradu avhandling i praktisk teologi. Åbo Akademi 1984. s. 54.
  5. Risto Räty & Seppo Romana & Erja Kuhalampi & Vesa Hirvonen, Adventtinuori tänään. [Julkaisematon] tutkimusraportti. Lokakuu 1983. s. 12.
  6. Räty et al, s. 8, 12, 13, 37.