Päättäjät ja rivijäsenet - yhteistyössäkö?

Kauko Puottula 28.9.2004


Takaisin aloitussivulle

"Mitä vähemmän kansa tietää kirkon asioista, sitä parempi." Näin kerrotaan erään entisen adventtikirkon johtajan lausuneen vuosikymmeniä sitten. Pitääkö lausuma paikkaansa ei ehkä ole ensiarvoisen tärkeää. Tärkeämpää on se onko näin käytännössä toimittu. Sellaisenaan lausuma kuitenkin aliarvioi jäsenistöä.

Sananlaskujen mukaan "Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia." (Sanl 25:2 KR 1938). Tietynlainen salailu ja peittely on ollut kirkon toiminnassa menneinä aikoina hyvin leimallista. Muinaisten gnostilaisten tavoin toiminta pyhän aarrelippaan vartijoina, salatun tiedon haltijoina on koettu hyvin tärkeäksi. Gnostilaiset antoivat salaisen tiedon vain salaisuuksiin vihityille. Adventisteilla on profetioita koskevaa salaista tietoa. Ehkä kaiken takana on ajatus, että tieto menettää merkityksensä jos se leviää laajemmalle tai sitten on ajateltu että "tieto on valtaa", kuten 1500-luvulla elänyt filosofi Bacon.

Kaikki tieto tulee, kuten mysteeriuskonnoissa, hierarkian huipulta ja sitä säilytetään jossain pankkiholveissa. Tästä seuraa, että kansan ääni ei kiinnosta eikä tahdo kantautua päättäjien korviin. Niinpä on tervehdittävä tyydytyksellä sitä, että tällainen keskustelutilaisuus on järjestetty ja että tänne on saapunut 7 kuukautta sitten kirkon johtajaksi valittu henkilö kuulemaan kansan ääntä ja keskustelemaan heidän kanssaan. Ymmärrän kyllä, että tähän asti on vietetty jonkinlaista kuherruskuukautta, mutta arki haasteineen on oven edessä.

Johtuuko peittely, salailu kukaties adventtikirkon ja sen päättäjien heikosta itsetunnosta, anglosaksisten maiden hallintokulttuurista vai peräti hoidettavien asioiden luonteesta? Rakenteelliset ja kulttuuriset seikat on pidettävä mielessä. Liike on Amerikoissa syntynyt, mutta tänne tuotu. Suomessa on 1900-luvulle asti vallinnut varsin voimakas luterilainen yhtenäiskulttuuri, jonka valossa monet adventistiset käytänteet näyttävät varsin oudoilta.

Tiedotus

Suomen Adventtikirkolla on internetissä, bittiavaruudessa, kotisivut, josta kaikki halukkaat voivat saada tietoa kirkon toiminnasta. Ohessa tilastoa siitä miten paljon uutisia sen sivuilta on viime vuosina ollut luettavissa.

SAT-InfoTilanne 28.9.2004
Uutisarkisto:TiedotteitaKuukaudessa keskimäärin
2000473,9
2001/1-5183,6
2001/6-1281,1
2002121,0
2003/1-11312,8
2003/1233,0
2004/1-950,5Viimeksi 4.6.

Kuten tiedämme, adventtikirkon hallinnossa on tapahtunut vaihdoksia viime vuosina tiheään. Suomalaisen piirikunnan esimies erosi 22.9.2002, uusi valittiin 7 viikon kuluttua. Tästä vuosi eteenpäin, niin tiedotusjohtaja eroaa. 1.9.2003 lähetetty MOT ravisteli rajusti kirkkoa ja sen jäsenistöä. Jotta tiedotteiden määrät saadaan keskenään vertailukelpoisiksi, on laskettava montako viestiä on tullut keskimäärin kuukaudessa. Jälkikäteen arvioiden toukokuussa 2001 lienee tehty periaatepäätös tiedotuksen alasajosta ja lopettamisesta adventtikirkossa muutaman vuoden sisällä. Muutenhan kehitystä ei voine ymmärtää. Johtopäätöstä tukee myös Advlistan siirtäminen pois kirkon palvelimelta 30.6.2003. Toisaalta on myönnettävä, että kirkon sivut uudistettiin 1.3.2002. Mikä on ennuste ensi vuodelle? Tiedon tarve lisääntyy kaiken aikaa. Jos sitä ei ole tarjolla, syntyy ja leviää erilaisia huhuja. Niiltä on myöhemmin vaikea leikata siipiä.

Viikoittain ilmestyvää Nykyaikaa on lukijoiden keskuudessa kritisoitu mm. seuraavista seikoista: se julkaisee käännösartikkeleita aivan liian paljon, niin ikään liiaksi amerikkalaisia kuvia (kookkaitakin), joissa samat naamat seikkailevat, lukijain palstaa ei käytännössä ole lainkaan eikä pääkirjoituksia näe kovin usein. Lehteä kutsutaankin leikkisästi Pravdaksi.

Maallikkojen edustus päättävissä elimissä

Tärkeimmät päätökset tehdään johtokunnissa ja ehdollepanovaliokunnissa. Erityisesti tässä suhteessa on mainittava unioni ja piirikunta, unohtamatta paikallista seurakuntaa. Kokemus osoittaa, että ehdollepanovaliokunnan koostumus jo määrää pitkälle sen minkälaiseksi johtokunta muodostuu. Esim. helmikuussa 2004 saattoi ounastella unionin ehdollepanovaliokunnan koostumuksesta, että radikaaleja ratkaisuja on tulossa. Toisin oli asianlaita piirikunnan puolella hieman myöhemmin. Eri tahoilla on omat intressinsä, jotka saattavat olla ristiriidassa keskenään. Kirkon työntekijöillä intressit usein ovat muualla (esim. työpaikan säilymisessä) kuin rivijäsenillä. Tietyissä kriisitilanteissa on periaatteessa mahdollista, että rivijäsen näkee kirkon kokonaisedun selvemmin kuin sen palkkalistoilla oleva. Perustelen tätä väitettä tuonnempana.

Rivijäsenen kannalta hyvä merkki edustajistonkokouksissa oli se, että rivijäsen/maallikko valittiin sekä unionin että piirikunnan johtokunnan varapuheenjohtajaksi, joka käytännössä toimisi myös puheenjohtajana. Kummallista vaan on se, että kirkon kansainväliset säännöt kieltävät rivijäsenen valitsemista virallisesti puheenjohtajaksi. Hyvä, että osasto sentään sietää uutta menettelyä. Toivottavasti tällainen käytäntö yleistyy myös paikallisseurakuntien johtokunnissa.

Adventtikirkolla on ns. pastoraalisen työn tekijöitä n. 40 - 50. Sen verran heitä oli leirillä viime kesänä (Nykyaika 35/2004). Se muodostaa noin 1 % koko jäsenistöstä. Kuitenkin heidän edustuksensa ehdollepanovaliokunnissa ja johtokunnissa on käytännössä 50% tai hieman alle.

Maallikon, rivijäsenen on vaikea ymmärtää sitä, miten esim eläkkeellä oleva pastori voi kuulua maallikkojen kiintiöön. Pappisvihkimys on voimassa koko elämän ellei sitä ole jostain syystä kumottu. Eläkeläispappien viiteryhmänä on edelleen papisto, siis siellä missä ovat elämäntyönsäkin tehneet. (Roomalaiskatolisessa kirkossa ehtoollisaineet (leipä ja viini) muuttuvat papin lausumien asetussanojen vaikutuksesta olemukseltaan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi; kun taas adventtikirkon edustajistonkokouksessa papit voivat olemukseltaan muuttua maallikoiksi. Ulkoisen ilmentymän pysyessä kuitenkin entisellään kummassakin tapauksessa.)

Yhdyskunnan sääntöihin olisi tehtävä selvä merkintä pappis- ja maallikkokiintiöistä ja niiden koosta. Eräänä vertailukohtana voi pitää Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen koostumusta: 33 pappisedustajaa, 66 maallikkoedustajaa, lisäksi 10+1 piispaa sekä Valtioneuvoston edustaja. Papit ovat omassa kiintiössään (1/3), kirkon muut työntekijät maallikkokiintiössä (2/3). Kirkkohallituksesta saamieni tietojen mukaan eläkkeellä olevia pappeja ei ole valittu kirkolliskokoukseen pitkään aikaan, kuitenkin se olisi mahdollista pappiskiintiön puitteissa. Pappisvihkimys ei siis menetä voimaansa tai liudennu ev.lut. kirkossa eläkkeelle siirtymisen yhteydessä.

Joskus kuulee viitattavan Ellen Whiten sanontaan, että aikojen lopussa maallikot päättävät työn. Joskus tämän johdosta huomautetaan, että Ellen White luultavasti tarkoitti, että näin tapahtuu kun maallikot päättävät työstä.

Myös kunnallisten luottamustehtävien hoito tarjoaa erään vertailukohdan. Kunnallisvaalien alla on noussut esille kysymys siitä, missä määrin kunnan työntekijät voivat toimia kunnan luottamustehtävissä. Esim. Kemissä (vasemmistoliitto enemmistönä) 40 kaupungin työntekijää pyrkii valtuustoon, se on lähes kolmannes kaikista ehdokkaista. Ylöjärvellä lähes yhtä paljon. Eri asia on se ketkä sinne sitten pääsevät.

Helsingin Sanomat pohti tätä ongelmaa 21.9.2004:

"Valtuuston ja muiden luottamushenkilöelinten tehtävänä on kuntalaisten edustajana valvoa organisaatiota. Nyt valvottavat itse ovat valvojia, eikä se ole ihan terve järjestelmä."
"Jos päättäjänä on henkilö, jolla on valvottavana oman organisaation etu, hän ei ehkä täysin avoimin mielin suhtaudu kaikkiin vaihtoehtoihin."

Jotta organisaatio, tässä tapauksessa Suomen Adventtikirkko, pysyisi terveenä ja elinvoimaisena, sitä valvomassa ei saisi olla liikaa siihen palkkasuhteessa tai taloudellisessa riippuvuussuhteessa olevia ihmisiä.

Pohdittavaksi:

  1. Kirkon tiedotus on pahasti kompuroinut viime vuosina. Se on lisännyt ongelmia. Esim. tietoa unionin ja piirikunnan päätöksistä olisi tarvittu. Miten kirkon tiedotus pitäisi hoitaa?
  2. Minkälaisia luottamusta herättäviä toimia tarvitaan jatkossa?
  3. Jarruttavatko kirkon kansainväliset säännöt kirkon kehitystä meillä?
Kauko Puottula
Takaisin aloitussivulle