Nag Hammadin kirjastoa suomeksi

Kauko Puottula 31.12.2001


Takaisin aloitussivulle
Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. Toim. Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen. WSOY 2001. 468 s., ovh 235 mk.

Nag Hammadin tekstit osoittavat varhaiskristillisyyden olleen paljon monimuotoisemman kuin aikaisemmin oli otaksuttu. Kun kristinusko pääsi 300-luvulla Rooman valtakunnassa suosituimmuusasemaan ja valtionuskonnoksi, syntyi myös tarve opilliseen yhdenmukaisuuteen. Nag Hammadista, Ylä-Egyptistä 1945 löydetyt papyrustekstit ovat ilmeisesti aikoinaan kuuluneet luostarin kirjastoon, mutta poistettu sieltä 300-luvun puolivälissä ja sullottu saviruukkuihin odottamaan henkisesti vapaampia aikoja.

Näitä koptinkielisiä tekstejä on kaikkiaan 52, suurin osa aiemmin tuntemattomia. Useimpia tekstejä on vain yksi kutakin, mutta joitakin kaksin kolmin kappalein. Useat tekstit alunperin kirjoitettiin kreikaksi ja ilmeisesti Syyriassa. Sittemmin niitä kulkeutui myös Egyptiin ja käännettiin koptiksi. Osa lienee syntynyt Aleksandriassa. Suurin osa teksteistä on enemmän tai vähemmän gnostilaisesti värittyneitä, mutta joukossa on myös tekstejä, joita ovat lukeneet muutkin kuin gnostilaiset. Antologiaan on valittu Nag Hammadin teksteistä 19 sekä 4 muuta varhaiskristillistä tekstiä, eli pyöreästi 40 % Nag Hammadin koko kirjastosta.

Luostarielämään teksteissä viittaavat mm. köyhyyden ihannointi, rikkauden vaarat ja askeettinen elämäntapa. Tekstit muodostavat hyvin kirjavan kokonaisuuden, mikä on ymmärrettävää, jos kyse todella on kirjastosta poistetuista teksteistä. Niinpä niistä voi löytää painotuseroja, ristiriitaisuuksia jopa saman tekstin sisältä. Tekstien joukossa on mm. evankeliumeja, ilmestyksiä, kirjeitä, tutkielmia, keskusteluja Vapahtajan kanssa (esim. 550 päivää) tämän ylösnousemuksen jälkeen jne. Joillakin teksteillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, esim. Platonin Valtion katkelmalla.

Mitä on gnostilaisuus?

Useimpia tekstejä kuitenkin yhdistää gnostilaisuus. Se on ajatusvirtaus, joka oli hyvin elinvoimainen 100- ja 200-luvulla. Tutkijat eivät näytä päässeen yksimielisyyteen kristinuskon ja gnostilaisuuden keskinäisestä suhteesta. Onko niitä pidettävä erillisinä vai toisiinsa liittyvinä ilmiöinä?

Gnostilaisiin lauselmiin voi törmätä aivan yllättävissäkin yhteyksissä. Esim. seppä Högmanin sanat Paavo Ruotsalaiselle: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki - Kristuksen sisäinen tunteminen." Lausahdus on aidosti gnostilainen, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä gnostilaisuuden kanssa.

Yleensä gnostilaisuudella on ymmärretty henkisyyttä korostavaa ajattelutapaa ja esoteerista virtausta, jonka piirissä salainen tieto on paljastettu pienelle valittujen joukolle. Pelastuksen edellytys gnostilaisuudessa on Jumalan löytäminen omasta sisimmästä. Pelastukseen tarvitaan jumalallisesta maailmasta tuleva tieto eli gnosis. Valentinolainen Theodotos opetti vapauttavasta tiedosta mm.:

Meitä ei tee vapaaksi pelkkä kaste, vaan tieto siitä,
keitä me olimme ja mitä meistä on tullut,
missä olemme olleet tai mihin olemme joutuneet,
minne olemme matkalla ja mistä meidät on vapautettu,
mitä on syntymä ja mitä jälleensyntyminen. (s. 18)

Gnosiksessa on siis kyse ihmisen alkuperästä, päämäärästä ja pelastumisesta.

Selvin gnostilaisuuden tuntomerkki on kuitenkin ajatus alemmasta luojajumalasta, demiurgista, joka on luonut maailman, mutta joka ei tunne todellista Jumalaa. Maailma on gnostilaisen käsityksen mukaan syntynyt alempiarvoisen luojajumalan virhearvioinnin seurauksena. Tässä selvästi poiketaan Raamatun luomiskertomuksesta, mutta myös Platonin Timaios-dialogissa esittämästä ajatuksesta, jonka mukaan demiurgi (käsityöläinen) loi parhaan mahdollisen maailman.

Eräs gnostilaisuuden tuntomerkki on ajatus, että ihminen on kahden maailman kansalainen, jumalallisen ja maallisen. Ihmisen ruumis on lähtöisin demiurgilta, mutta ihmisen sisällä asuu jumalallinen henki. Ihmisen ruumiin ja siihen liittyvän seksuaalisuuden tarkoituksena on saada ihminen unohtamaan jumalallinen alkuperänsä.

Evankeliumit ja Jeesus

Nag Hammadin teksteistä erityisesti 4 tekstiä tarjoaa tietoa Jeesuksen elämästä ja opetuksista (mm. vertauksista), nimittäin Tuomaan evankeliumi, Jaakobin salainen kirja, Filippuksen evankeliumi sekä Totuuden evankeliumi. Nämä tekstit ovat Tuomasta lukuunottamatta selvästi gnostilaisia.

Näistä mielenkiintoisin lienee Tuomaan evankeliumi. Lähes puolet Tuomaan aineistosta muistuttaa Jeesuksen opetusta synoptisissa evankeliumeissa eli Matteuksella, Markuksella ja Luukkaalla. Nykyihmisen on helpompi lähestyä Tuomasta kuin gnostilaisia maailmansyntyä koskevia selityksiä. Tuomaan evankeliumi on samantapainen Jeesuksen sanojen kokoelma kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien käyttämä ja tutkijoiden rekonstruoima Q-lähde. Tutkijoita tässä kiinnostaa erityisesti se, onko Tuomaan evankeliumi käyttänyt meille tuttuja evankeliumeja vai perustuuko yhteinen aines riippumattomiin lähteisiin vai synoptisia evankeliumeja varhaisempaan perimätietoon. Tuomas ja Q eivät sisällä kertomusta Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

Verorahaa koskevaan kysymykseen Jeesus vastasi Tuomaan evankeliumin mukaan: "Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, Jumalalle, mikä hänelle kuuluu, ja minulle se, mikä on minun." (s. 313)

Gnostilaista ihmiskäsitystä valottaa hyvin seuraava kohta: "Jeesus sanoi: "Jos liha on syntynyt hengen tähden, se on ihme. Vielä suurempi ihme on, jos henki on syntynyt ruumiin tähden. Mutta sitä minä todella ihmettelen, kuinka näin suuri rikkaus on voinut asettua asumaan tähän köyhyyteen.""(s. 300)

Jeesuksen syntymästä tässä antologiassa on joitain mainintoja. "Valontuoja (on) syntynyt neitsyen kohdusta" (s. 100, 101). Neitseestä syntymistä ei kiistetä (s. 194). Toisaalta Marian sikiämistä Pyhästä Hengestä pidetään virhetulkintana (s. 180).

Teksteissä esiintyy myös aleksandrialaisen Basilideen harhaoppinen ajatus, että ristille naulittiin Jeesuksen sijainen, mutta ei elävää Jeesusta, Vapahtajaa (276, 277). Toisen tekstin mukaan taivaallinen Kristus jätti Jeesuksen ennen kuin tämä kuoli ristillä (s. 192). Nämä dokeettista kristologiaa edustavat näkemykset ovat Uudelle testamentille vieraita. Toisaalta mainitaan kyllä, että Jeesuksen kärsimyksillä oli seuraajien kannalta positiivinen tehtävä. (s. 258)

Erityiskorostuksia

Antologiasta löytyy muutama kohta, jotka viittaavat siihen, että käsitys jälleensyntymisestä olisi tunnettu (s. 67, 283). Sen tarkoituksena oli rangaista huonosti eletystä elämästä. Tämä viittaa siihen, että jälleensyntymisellä ei ollut erityisen merkittävää sijaa gnostilaisuudessa. Tätä johtopäätöstä tukee myös askeesin korostus, mikä merkitsi seksuaalista pidättyvyyttä. Syntyvyyden sääntely näin toteutettuna estää tehokkaasti uusien sielujen joutumisen ruumiin vankilaan.

Valentinolaisilla oli sellainen käsitys, että jokaisella ihmisellä on taivaallinen vastinparinsa. Ilman tätä ihminen ei voisi olla kokonainen. Kyseessä ei ole inhimillinen puoliso tai rakastettu. Ihminen ja taivaallinen pari muodostavat yhdessä ehjän sukupuolettoman kokonaisuuden. Ajatukseen taivaallisesta vastaparista liittyi valentinolaisuudessa ns. morsiushuoneen sakramentti, joka kuvasi ihmisen ja hänen enkelinsä taivaallista yhtymistä.

Toisella vuosisadalla käytiin keskustelua naisen seurakunnallisesta asemasta. Se heijastuu mm. Jeesuksen miesoppilaiden (lähinnä Pietarin ja Andreaan) sekä Magdalan Marian välisenä ristiriitana Marian evankeliumissa. Tosin Leevi puolustaa Mariaa. Gnostilaisissa ryhmissä naisilla näyttää olleen keskeinen asema. Marian evankeliumissa ei toisaalta ole keskeisiä gnostilaisia teemoja, kuten Sofia-myytti ja demiurgi.

Teksteistä löytyy yllättäviä linkkejä antiikin ajatusmaailmaan. Esim. sivulla 58 kerrotaan luojajumalan alaisten henkiolentojen johtajista. Nämä johtajat edustavat nautintoa/mielihyvää, halua, surua ja pelkoa. Kyse on neljästä stoalaisesta haitallisen tunteen ilmenemismuodosta, joista kärsimys on lähtöisin. Näin siis stoalainen tapa luokitella tunteita vaikutti gnostilaisiin luomismyytteihin.

Koska alkukristityt omaksuivat Septuagintan, Vanhan testamentin kreikannoksen, Vanhan testamentin sitaateissa noudatetaan Septuagintan lukutapaa, joka ei välttämättä ole Kirkkoraamatun mukainen.

Lopuksi

Antologian äärellä pysähtyy miettimään mm. kahta asiaa. Ensiksikin, miten nämä tekstit ja niistä nouseva käsitys Jumalasta, maailmasta ja ihmisestä poikkeaa siitä mitä kirkollisen kristinuskon piirissä on näistä opetettu ja ajateltu. Toiseksi, löytyykö näille ajatuksille nykyään otollista maaperää. Teosofia eri ilmentymineen on vanhastaan edustanut platonistista ja gnostilaista perinnettä. Tätä perinnettä on sittemmin jatkanut henkistä kehitystä tähdentävä, mutta epäyhtenäinen New Age.

Helsingin yliopistossa toimiva työryhmä on Suomen Akatemian rahoituksen turvin suomentanut tärkeimmät Nag Hammadin tekstit sekä liittänyt niihin johdannot ja selitykset. Gnostilaisuuden tutkimus saa käyttöönsä uusia arvokkaita sisäpiirin lähteitä. Antologia avaa uusia, mielenkiintoisia ja rikkaita näkökulmia varhaiseen kristillisyyteen. Käännös on selvää ja sujuvaa. Teoksessa on oikeaoppinen mutta hankalasti käytettävissä oleva raamatunkohtahakemisto. Jos tietty raamatunkohta mielessään haluaa hakemistosta edetä annettuun antologian tekstiin, on käytävä välillä sisällysluettelossa ja ehkä vielä uudestaan hakemistossa, ennen kuin pääsee oikealle sivulle. Luontevinta tietysti olisi jos hakemisto suoraan antaisi oikean sivun. Asiasana- ja henkilöhakemisto olisi ollut tarpeen.

Kauko Puottula
Takaisin aloitussivulle