Historia - avain nykyisyyden tiedostamiseen

Kauko Puottula
Nykyaika 29-30/16.7.1998 s.6-7
Puheenvuoro

Takaisin aloitussivulle

Kun käymme kirkossa, kohtaamme - useimmiten syvällä kunnioituksella - menneiden sukupolvien työn, joka saattaa olla useiden vuosisatojen takaa. Kun luemme Raamattua tai muuta vanhaa kirjallisuutta kohtaamme siinäkin, paitsi uskonnolliset arvot, myös menneisyyden. Kun laulamme, veisaamme vanhoja virsiä, törmäämme menneiden sukupolvien musiikilliseen ilmaisuun ja uskonnolliseen kieleen. Niissä on ajan mukanaan tuomaa patinaa.

Menneiden sukupolvien työ ja siinä käytetty ilmaisu ei aina avaudu meille, mm. siksi että elämme toisenlaisessa maailmassa ja kulttuurissa.

Monet seikat näyttävät toisenlaisilta jos ymmärtää historiaa ja sitä kehitystä miten tähän on tultu. Luterilaisen on ehkä toisinaan vaikeaa ymmärtää sitä, saattoiko ennen Lutheria olla mitään erityisen arvokasta, säilyttämisen arvoista tai mitään merkittävää historiaa. Adventistille taas mm. Miller ja White saattavat olla sellaisia merkkipylväitä, joiden taakse on vaikea nähdä eikä uskalleta katsoakaan.

Kristinuskolla ja myös adventismilla on juurensa syvällä menneisyydessä. Uskonnon syntyyn liittyvät tapahtumat ja asiat tunnetaan yleensä varsin hyvin. Jeesuksesta ja apostoleista ja heidän matkoistaan tiedämme sen, mitä Uusi testamentti kertoo niistä. Adventtiliikkeen pioneereista tiedämme myös jotakin, tuskin kuitenkaan tarpeeksi.

Varsin suuri aukko saattaa kuitenkin olla siinä tietämyksessä, joka liittyy apostolien kuoleman ja vaikkapa adventtiliikkeen perustajien, pioneerien välille. Usein sitä jaksoa pidetään kristinuskon kannalta pelkkänä rappiokautena, jolloin kirkko ja kristityt luopuivat alkuperäisestä puhtaasta apostolisesta opetuksesta. Siihen mustaan aukkoon uppoaa myös ns. pimeä keskiaika. Niinpä eräänlaisella "luopumisteorialla" on yllättävän vankka sija siinä arkiajattelussa, jolla me tapahtuneita asioita ja aikamme ilmiöitä tarkastelemme ja selitämme.

Kysymys siitä miten kristilliset opit syntyivät, olisi mielenkiintoinen tarkastelun kohde. Edistivätkö luopuneen kirkon erinäiset valtapyrkimykset niiden syntymistä vai kasvavan kirkon omat sisäiset ristiriidat, kun se kohtasi uusia kansoja, kulttuureita ja kilpailevia maailmanselityksiä? Oliko kyse kirkon omasta tuotekehittelystä vai oman haudan kaivamisesta?

Viime aikoina on kiinnostus menneisyyteen, esim. keskiaikaan, virinnyt yleisemminkin. Se voi johtua vaikkapa Euroopan yhdentymisestä ja yhteisten juurien etsinnästä tai vuosituhannen vaihtumisesta. Kotikaupungissani Turussa mennyt aika on aina näkynyt katukuvassa. Kuvaan on nyt tullut keskiaikaan liittyviä tapahtumia ja suurelle yleisölle tarkoitettuja esitelmiä. Eurooppa halutaan nähdä nyt poliittisena, taloudellisena ja kulttuurisena kokonaisuutena, jolloin historiallisen näkökulman tarkistus on paikallaan.

Olisiko myös uskonnollisella puolella tarvetta omien juurien etsintään ja niiden tiedostamiseen? Historian merkityksen oivaltaminen ja tajuaminen saattavat auttaa meitä oman paikkamme löytämisessä. Se mitä Raamatun teksti, kuten muukin uskonnollinen kirjallisuus, on merkinnyt ennen meitä eläneille ja miten se on ennen ymmärtynyt, auttaa meitä paremmin ymmärtämään paitsi heitä myös itse tekstiä ja sen sanomaa.

Kauko Puottula
Takaisin aloitussivulle