Mielipidekirjoituksia Turun Sanomissa

Kauko Puottula


Takaisin aloitussivulle

Otsikot



Pallivaha on siirtolohkare

6.3.2011
Otsikoihin

Harri Raitis on oikeassa siinä, ettei palleilla ja istuimilla ole mitään tekemistä Pallivahan kanssa. Hän on oikeassa myös siinä, että palli viittaa pallon muotoon. Sen sijaan vahan selittäminen kallioksi on kiistanalaisempi kysymys. Yleensä jääkauden kuljettamia siirtolohkareita on kutsuttu vahoiksi.

Keväällä 2007 Kärsämäen koululla oli Kärsämäki-aiheinen näyttely, jossa mukana oli myös vanha Kärsämäen kylän kartta. Kuninkaallinen maanmittari Magnus Bergman oli tehnyt sen verotusta varten vuonna 1697. – Pallivaha on tässä kartassa merkitty Paliovahaksi; vastaavasti Pirunpesä Halisvahaksi.

Alunperin Paliovaha tai Pallivaha on tarkoittanut pallonmuotoista siirtolohkaretta; vastaavasti sitä mäkeä, johon siirtolohkare aikoinaan pysähtyi, on kutsuttu Pallivahamäeksi. Kun samalle mäelle rakennettiin myöhemmin koulu ja kirkko, Pallivaha-nimi siirtyi myös niihin. – Tosin kansalla oli vaihtoehtoinen ehdotus kirkon nimeksi: "Sielujen siilo", mutta se hylättiin.

Mutta palliin liittyy kieltämättä monenmoisia mielleyhtymiä. Tätä ominaisuutta käytti hyväkseen myös Turun Sanomat, joka otsikoi erään juttunsa kissankokoisilla kirjaimilla vuonna 1963: "Perkele ja palli poistettu" ja jatkoi pienemmillä kirjaimilla "kaste- ja vihkimiskaavoista."

Jokien nimistä

TS-Extralle 3.12.2010 Kysy Kalevilta
Otsikoihin

Palstalla oli juttua juttua Uskelan- ja Salonjoesta 6.11 sekä 27.11. Ainakin yksi vastaavanlainen tapaus löytyy myös Turusta. Paattistenjoki alkaa jostain Paattisilta, mutta entisen Maarian puolella (viimeistään Jäkärlän kohdalla) se muuttuu Vähäjoeksi. Vähäjokeen on rakennettu Maarian allas 1980-luvun alussa. Koroisten niemen kohdalla Vähäjoki yhtyy runsasvetiseen Aurajokeen.

Vähäjoen alajuoksulla oli vielä muutama vuosikymmen sitten Paattistentie muistuttamassa ihmisiä siitä mistä Vähäjoki saa vetensä. Mutta nykyään se on Jokipellonkuja, jotta pelastusajoneuvot löytäisivät paremmin tiensä perille.

Lamppusuorasta ym.

TS-Extralle 11.11.2010 Kysy Kalevilta
Otsikoihin

Kansanomaiset nimitykset eri paikoille saattavat olla hauskoja ja mielenkiintoisia. Palstalla oli puhetta "Lamppusuorasta". Aikaisempi nimitys tälle tielle taisi olla "Miljoonabulevardi." Sitä risteysaluetta Raunistulassa, josta Lamppusuora ja Tampereen valtatie alkavat kutsutaan vastaavasti "Ruukkujen tasangoksi." Tällä nimityksellä on ilmeisesti ajallinen yhteys Vietnamin sotaan ja asiallinen yhteys niihin "pimeisiin pulloihin" ja virvokkeisiin, joita viereisessä Virusmäentien kioskissa oli tarjolla.

Pallivahan kirkkoa, joka valmistui 1968, kutsuttiin muotonsa vuoksi kansanomaisesti "Sielujen siiloksi."

Muistelen, että olen nuoruudessa käynyt "Ponssarinmäellä." Nimitys johtuu omakotitaloissa käytetyistä kalliista ja erikoisista arkkitehtonisista ratkaisuista. Paikalla oli pieni mäentöppyrä. Ehkä se oli Virvoituksentie tai aivan sen lähellä.

Tampereen valtatien ja Markulantien risteystä voisi kutsua Eiffeliksi. Ehkä kutsutaankin.

Lyhyesti: "Kyllä kansa tietää!"

Espanja, Venäjä ja arabit

TS-mielipiteet 1.9.2010, ei julkaistu
Otsikoihin

Ministeri Jyrki Katainen vertaili Venäjän taloutta kokonsa puolesta mm. Hollannin talouteen parisen viikkoa sitten. "Venäjä ei ole taloudellinen suurvalta, ei millään mittarilla." Myöhemmin hän korjaa lausuntoaan toteamalla, että oikea vertailukohta olisi ollut Hollannin sijasta Espanja. – Hyvä, että virheet korjataan ja asiat selviävät.

Kaikki on kuitenkin suhteellista! Kun lueskelin Peter Lodeniuksen kirjaa Islam ja Nykyaika (2005) törmäsin varsin yllättävään väitteeseen, että arabimaiden yhteenlaskettu bruttokansantuote oli vuosituhannen vaihteessa 604 miljardia dollaria, joka on hieman suurempi kuin Espanjan 509 miljardia dollaria, vaikka arabimaissa on väkeä 15 kertaa enemmän. – Näin siitä huolimatta, että Espanja ei ole kuulunut EU:ssa taloudellisesti toimeliaimpien maiden joukkoon, vaan tyhjätaskuihin?

Myönnettäköön, että tieto on kymmenkunta vuotta vanha, mutta onhan arabeilla kuitenkin öljynsä, kuten Venäjälläkin. Onko vika mittareissa? Vai politiikassa ja demokratiavajeessa? No, ainakin näissä!

Benjaminilaiset vasureita!

TS-Extralle 18.7.2010 Kysy Kalevilta, ei julkaistu
Otsikoihin

TS-Extrassa 17.7. oli puhetta vasenkätisistä heimoista. Tämä tuo mieleen Tuomarien kirjan ja sieltä muutaman tapauksen benjaminilaisista. Benjamin oli patriarkka Jaakobin nuorin poika. Vaikka sana Benjamin merkitseekin ”oikean käden poikaa”, Benjaminin heimon sotilaallinen menestys näyttää mystisesti liittyvän heidän vasempaan käteensä! Ironista!

Tuomarien kirja (20:16) kertoo, että benjaminilaisilla oli 700 vasenkätistä valiomiestä, ”tarkkampujaa”, jotka osasivat lingota kiviä hiuskarvalleen. Ehud, Geran poika käytti hyödykseen vasemman käden taitojaan surmatessaan miekalla Eglonin, Mooabin kuninkaan (Tuom 3:15-22). Lisäksi puhutaan benjaminilaisista valiomiehistä, jotka osasivat lingota kiviä sekä ampua jousella yhtä hyvin niin oikealla kuin vasemmallakin kädellä (1 Aik 12:2).

Benjaminin heimoa kuvataan hyvin sotaisaksi. Tuomarien kirjan lopussa kerrotaan Israelin heimojen välisestä sisällissodasta, joka syttyi kun benjaminilaiset suojelivat syyllisiä. Benjaminilaiset hävisivät veljessodan ja kuolivat lähes sukupuuttoon. Tietyillä erityisjärjestelyillä heimo saattoi kuitenkin jatkaa olemassaoloaan.

Benjaminista nousi myöhemmin Saul, Israelin ensimmäinen kuningas. Kuitenkin tunnetuin benjaminilainen lienee Saulus Tarsolainen, joka paremmin tunnetaan apostoli Paavalina.

Aadamin ja Eevan napa
Kommentti juttuun "Taiteilijatko darwinisteja" 24.4.

TS-Extralle 24.4.2010 Kysy Kalevilta
Otsikoihin

Kysymys siitä oliko Aadamilla ja Eevalla napaa oli esillä tällä palstalla 24.4. Koska Aadam ja Eeva eivät syntyneet niin sanoaksemme normaalilla tavalla, asian tiimoilta on esiintynyt sekä vakavaa väittelyä että leikinlaskua. Kuten tunnettua, Aadam luotiin maan tomusta ja Eeva Aadamin kylkiluusta. Taiteilijoiden piti keskiajalla olla tarkoin selvillä niistä opillisista linjauksista, joita kirkko taiteelle asetti. Erityisen tärkeää se oli paratiisikuvauksissa.

Ongelman suhteen oli kaksi koulukuntaa. Oli niitä, joiden mukaan Aadamilla ja Eevalla oli napa, sitten oli niitä, joiden mukaan heillä ei ollut mitään napaa. Edellisen koulukunnan mukaan Jumala loi ensimmäisen ihmisen täydelliseksi ja siihen kuului ehdottomasti napa. Käsitystä perusteltiin sillä, että toisena luomispäivänä luoduissa hedelmäpuissa oli jo saman päivän iltana kypsiä hedelmiä ja ilmeisesti myös vuosirenkaita!

Toisen koulukunnan mukaan napa on vain jäänne napanuorasta ja siis pelkkää arpikudosta, joka on yhdistänyt lapsen äitiinsä. Koska Aadam ja Eeva eivät syntyneet normaalisti, napanuorat olivat turhia. Jumala ei viritellyt heihin mitään tarpeettomia kauneuskoristeita tai harhaanjohtavia jälkiä. Tämän koulukunnan mukaan täysikasvuisissa puissa ei ollut mitään vuosirenkaita heti luomisen jälkeen.

Renessanssin aikana 1400-luvulla kysymys Aadamin ja Eevan navasta tai navattomuudesta nosti kiivaan mittelön. Ne taiteilijat, jotka olivat jänishousuja, laittoivat viikunalehden tai muun peitteen poliittisesti aran kohdan päälle, vaikka muut strategiset paikat olivat rempseästi näkyvissä. Toisaalta mm. Michelangelo maalasi Aadamille navan Sikstuksen kappelin kattoon ja Rafael Vatikaaniin paavin salien seinille.

Umberto Eco tiivistääkin poikkeustapaukset sattuvasti: "Ensimmäinen mies syntyi ilman miestä tai naista, Eeva syntyi miehestä ilman naisen apua, ja Kristus syntyi naisesta ilman miehen osallisuutta."

Täydenkuun kesto

TS-Extralle 20.2.2010 Kysy Kalevilta
Otsikoihin

Oli puhetta täydenkuun kestosta (TS Extra 20.2). Kysymystä voisi lähestyä myös kiertoteitse.

Vanhankuun sirppi näkyy viimeisen kerran auringonnousun aikoihin, uusikuu syntyy kapeana sirppinä vastaavasti auringonlaskun aikoihin. Kuun "kuoleman ja syntymän" välissä on pimeä jakso, keskimäärin 3,5 vuorokautta, jolloin kuuta ei näy. Sääolot ratkaisevat sen milloin sirppi tulee paljailla silmillä näkyviin.

Analogisesti voidaan päätellä, että täydenkuun aika olisi myös 3 – 4 vuorokautta.

Valkaman lankku väärässä paikassa

TS-Extra 11.7.2009 Jukka vastaa
Otsikoihin

Kauko Puottulalle tuli mieleen mukava muisto viime lauantain Jukka vastaa –palstasta:

- Pituushyppääjä Jorma Valkama (TS-Extra 4.7.2009) palautti mieleeni Melbournen olympiakisat 1956 ja oman kouluaikani. Sinä päivänä, jolloin Melbournessa oli pituushypyn finaali, tarkastaja Antti Hämäläinen toimitti koulussa tarkastusta. Seurasimme radion äärellä jännittyneinä ja mitalinkiilto silmissä Jorma Valkaman suorituksia, erityisesti hänen viimeistä hyppyään. Kun siihen ei tullut riittävästi mittaa, olimme tietysti pettyneitä. Tarkastaja Hämäläinen löysi tilanteeseen positiivisen näkökulman: "Hyppy oli ihan hyvä, mutta lankku oli väärässä paikassa." - Laittamattomasti sanottu!

Toisen jutun arvoinen olisi Hämäläisen joutuminen vallankumouksen pyörteisiin Pietarissa 1917. Hämäläisen haastattelu kuultiin radiossa joulun 2008 alla [17.11.] Markus Kajon Arkisto-ohjelmassa.

Kirkko ja intohimot

TS-Mielipiteet 15.2.2009, ei julkaistu
Otsikoihin

Pastori Pasi Jaakkolan kolumnin otsikko ”Intohimoinen kirkko?” (TS 8.2.) herättää monenmoista pohdiskelua. Oitis nousee kysymys siitä viittaako se vallitsevaan olotilaan, vai tavoiteltavaan ja toivottavaan olotilaan? Mahdollista on tietenkin sekin, että se viittaisi huonoon ja kartettavaan olotilaan.

Jos viitataan vallitsevaan tilanteeseen, niin ”intohimoinen kirkko” tuo oitis mieleen lehtijutut kirkonmiesten keskinäisistä kärhämistä joissakin yksittäisissä seurakunnissa, joissa joku änkyrä miespappi on kieltäytynyt yhteistyöstä naispappien kanssa. Uutiskynnys ylittyy myös silloin kun joku kirkonmies törttöilee ja saa tuomiokapitulin ja ehkä myös poliisin kiinnostumaan asiasta. Tällaisissa kärhämissä on intohimoa mukana, mutta ne heikentävät kirkon ja sen edustajien uskottavuutta.

■ Jos taas viitataan huonoon tai kartettavaan olotilaan, niin katse kääntyy helposti kristinuskon historiaan ja sen lähtökohtiin. Intohimo on sana, joka varttuneessa väestössä herättää negatiivisia mielleyhtymiä. Kiitos kirkon vuosisataisen opetuksen! Vanhastaan on opetettu esim. "Älä kulje himojesi jäljessä, vaan pidättäydy intohimoistasi." (Siirak 18:30). "Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti." Sananl.14:30). Mielenrauha ja intohimot mielenkiintoisesti vastakkain!

Tiettävästi vain yhdessä raamatunkohdassa intohimoja käsitellään positiivisesti. "Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta." (2 Kor. 11:2). Mutta nykylukija näkee tässä helposti ilmentymän höyrypäisyydestä ja epäilee ettei lääkitys ole ollut aivan kohdallaan.

Intohimot on kirkon opetuksessa liitetty vahvasti syntiin ja seksuaalisuuteen, erityisesti Augustinuksesta ja Lutherista lähtien.

■ Toisaalta jos viittaus on tavoiteltavaan ja toivottavaan olotilaan, se voi vedota nuorisoon, mutta varttunut väestö näkee siinä yrityksen rehabilitoida haitallinen ja kielteinen tunne. Jos intohimo on ihmisillä paha asia, miten se voisi kirkolla olla hyvä asia? Myös aikaisemmin opittu estää ja häiritsee myöhempää oppimista.

Käyttämämme sanat tietysti muuttuvat merkitykseltään aikojen kuluessa ja merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Toisaalta kielenkäyttöön kuuluu myös asioiden hämärtäminen ja sekoittaminen kuten Jaakkolan kolumnissa.

Mutta varttuneelle väestölle, joka kuitenkin on kirkon tukijalka, pitäisi kyetä kertomaan, että ”intohimoinen kirkko” on mediaseksikäs käsite, joka nousee meidän ajastamme ja että sillä ei ole kosketuspintaa Augustinuksen, Lutherin ja Melanchthonin ajatuksiin ja opetuksiin.

Näin ollen olisi olemassa ainakin kahdenlaista intohimoa. Sellaista intohimoa, joka liittyy vanhaan perisyntioppiin ja sellaista intohimoa – täysin erillään edellisestä – joka antaisi kirkolle ja sen sanomalle potkua.

Siinäpä haastetta kerrakseen! Vai olisiko parempi keksiä kokonaan uusi sana?

Palstatilan koko voi olla isompikin

TS-Extra 21.2.2009 Jukka vastaa
Otsikoihin

Kun viikko sitten Jukka kertoi tällä palstalla palstatilallisista, niin Kauko Puottula tahtoo tilojen kokopuolta hieman kommentoida.

- Palstatilan koko saattoi 1900-luvun alussa olla jopa 14 - 15 ha. Kerron tässä erään tapauksen. Takkulan iso talo meni konkurssiin Huittisissa 1905. Huutokaupassa valtio osti sen, vuokrasi maat halukkaille sekä pilkkoi myöhemmin pienemmiksi tiloiksi. Äitini isä hankki ns. välikirjalla 1908 Takkulan maista vesijättömaata n. 14 – 15 hehtaaria. Kauppaan kuului myös yhteismetsää. 1913 suoritettiin lohkomistoimitus. Tämän jälkeen syntyi riitaa siitä, kenelle lyhennykset ja verot maksetaan. Valtiolle vai välikirjan toiselle osapuolelle? Hovioikeus ratkaisi asian siten, että ennen vuotta 1910 hankitut tilat suorittavat sen valtiolle ja sen jälkeen tehdyt hankinnat aikaisemmalle maanomistajalle. Vuosi 1910 oli tärkeä vuosi siksi, että valtio teki tuona vuonna lopulliset kaupat palstatilallisten kanssa, Kauko Puottula sanoo.

No, niin! Tuttu paikka Takkulan yhteismetsä on tämänkin palstan pitäjälle. Siellä sijaitsevan mökin rantasaunassa otettiin aikanaan kerran jos toisenkin makoisat löylyt!

Paljonko maata palstatilallisella?
Sukututkimuksen yhteydessä tuli vastaan ”palstallisen poika”. Kuinka pientä taloa se tarkoittaa? Nimitys tuli esiin Vehmaalta ja 1800-luvun asioista. - Sukututkimus
- Kysyjä varmaankin tarkoittaa palstatilallista. Palstatilalliset, ja myöhemmin lohkotilalliset, olivat pienviljelijöitä, joiden maa-ala oli yleensä alle kolme hehtaaria.
- Palsta- tai lohkotilallinen saattoi viljellä maa-alueitaan jonkin ison tilan rajojen sisällä. Palstatilallinen oli lähellä itsellistä ja eli oman tilansa maatöillä. Vaikka maatilkku oli itsenäinen, manttaali ja verot sisältyivät yleensä emotilan manttaaliin ja veroihin. Vuonna 1926 palstatilat muuttuivat lohkotiloiksi. Palstatilalliset saattoivat usein olla sen tilan lapsia, josta maa oli lohkaistu.
- Palstatilallinen esiintyy usein juuri monissa sukukirjoissa. Esimerkiksi palstatilallinen Aate (Aadolf) Olkkonen osallistui suomettarelaisena 1. eduskuntavaaleihin vuonna 1907 ja tuli valituksi ylivieskalaisten listan 1. vaalisijalta. Suomalaisen puolueen kansanedustajana hän toimi vuosina 1907-1908.

Paikalliset lämpötilaerot

TS-mielipiteet 9.1.2009, ei julkaistu
Otsikoihin

Tässä lehdessä oli 9.1. hyvä juttu paikallisista lämpötilaeroista. Olen itsekin tuota asiaa ihmetellyt. Tässä muutama oma havainto:

Keväisin, puutarhakasvien kukinta-aikana, hallayöt ovat yleisiä. Silti Turun Sanomat voi kertoa myöhemmin, että yön alin lämpötila on ollut plussan puolella 4 – 5 astetta, vaikka on ollut hallayö. Niin ikään syksyllä, kun halla nipistelee perunanvarsia, lehti kertoo alimman lämpötilan olleen reilusti plussan puolella. Hallaöinä oma mittarini saattaa näyttää jopa 6 astetta alhaisempaa lukemaa kuin virallinen mittaus, vaikka välimatkaa mittauspisteiden välillä on vain kilometrin verran.

Näihin eroihin löytyy ainakin pari selitystä: Mittausasemat ovat kahden metrin korkeudella, sen sijaan halla tekee tuhojaan maan pinnassa. Toisaalta mittausasemien tuntumassa on nykyään niin paljon betonia ja asvalttia, joihin kuumana päivänä kerääntyy lämpöä niin paljon ettei se ehdi yön aikana purkautumaan. Toisin olisi jos mittausasema seisoisi suon laidassa.

Ilmasto kieltämättä lämpenee. Mutta mitenkähän paljon betoni- ja asvalttirakennelmat mittausasemien lähettyvillä nostavat lukemia keinotekoisesti ja siten vääristävät lämpötilastoja?

Jeesusko isä?

TS 29.12.1996 Mielipiteet
Otsikoihin

Jeesuksesta on olemassa monenlaisia kuvia. On kirkon tarjoamaa kuvaa. Jouluna se on hieman toisenlainen kuin pääsiäisenä. Kirkkotaiteen välittämä kuva Jeesuksesta on aikojen saatossa suosinut erilaisia aiheita, mm. paimen, Kristus maailmanhallitsijana ja kärsivä Kristus. Poliitikkojenkin kielenkäyttöön Jeesus näyttää löytäneen tiensä.

Tässä lehdessä selostettiin 24.12. Laurence Gardnerin tutkimuksia ja esiteltiin Jeesusta mm. perheenisänä. Kirjoituksessa kerrottiin huomattavista tekstilöydöistä, jotka tuovat esille uskomattomia asioita.

Kyseessä on Nag Hammadin kirjasto, joka löytyi Ylä-Egyptistä 1945. Käsikirjoitukset ovat aikoinaan kuuluneet Pakhomin luostarille ja ovat peräisin vuoden 350 tienoilta. Kristinuskon pääuoma oli päässyt Rooman valtakunnassa hallitsevaan asemaan noihin aikoihin. Tuota yhdentymistä ja kaupungistumista ei kaikkialla katsottu hyvällä silmällä. Niinpä syntyi protestiliikkeitä, joista osa perusti luostareita syrjäisille seuduille. Eräs tällainen oli Pakhomin luostari.

Vaikka tekstit ovat syntyneet 200-luvulla, osa ehkä aikaisemminkin, on uskallettava tehdä kysymyksiä. Voidaanko kolmannen vuosisadan lähteistä vetää historiallisia päätelmiä koskien tilannetta ensimmäisellä vuosisadalla? Tai mikä oli historian Maria Magdaleena tai hänen suhteensa Jeesukseen?

Nag Hammadin tekstit eivät kerro, että Maria Magdaleena olisi ollut Jeesuksen puoliso ja että heille olisi syntynyt lapsia. Kirjassaan Madonna ja huora Hannele Koivunen päättelee, että Maria Magdaleena oli Jeesuksen läheisin oppilas ja muiden oppilaiden johtaja, joka edusti kristinuskon esoteerista, gnostilaista tulkintaa sekä naisen viisautta ja seksuaalisuutta. Nämäkin päätelmät ovat kiistanalaisia.

Keskiaikaisesta Graalin maljaa koskevasta legendasta tai joistakin sitä koskevista tulkinnoista voi löytyä jotain, joka tukee Gardnerin väitteitä Jeesuksesta ja Maria Magdaleenasta. Pidettäköön legendat kuitenkin vain legendoina! Psykologisesti ne voivat olla mielenkiintoisia ja ylösrakentavia, mutta historiallisten kysymysten selvittelyyn niistä ei ole, vaikka kiusaus voi olla suuri.

Nazcan linjojen arvoituksesta

TS 30.8.1985. Sanasta miestä
Otsikoihin

Assistentti Auli Rantio-Lehtimäki pohdiskeli Nazcan linjojen arvoitusta Turun Sanomien alakerrassa 17.8.1985. Suuren yleisön tietoisuuteen nämä linjat ovat kai tulleet Erik von Dänikenin kirjojen välityksellä. Artikkelissaan kirjoittaja aivan oikein suhtautuu torjuvasti von Dänikenin spekulaatioihin, mutta ei myöskään varauksettomasti hyväksy Paul Kosokin ja Maria Reichen ajatusta tähtitieteellisestä almanakasta.

Kiinnostus tähtitieteeseen on ollut eri kulttuureissa eri tavoin suuntautunutta. Auringon- ja kuunpimennykset, talvi- ja kesäpäivänseisaus, kevät- ja syyspäiväntasaus tai ne tähdistöt, joiden kautta aurinko, kuu ja planeetat näyttivät kulkevan, kiinnostivat mm. babylonialaisia pappeja. Mutta eivät erityisemmin tähtitieteilijöitä nykyään. Meidän saattaakin olla vaikeaa ymmärtää esim. muinaisten perulaisten maailmankuvaa. Lisäksi oman kulttuurimme tarjoamat silmälasit aiheuttavat taittovirhettä ja perspektiiviharhaa, josta erinomaisen varoittavan esimerkin tarjoaa Erik von Dänikenin tuotanto.

Nazcan piirrokset löytyivät vasta 1927. Professori Paul Kosok (Long Island University, USA) kartoitti ja valokuvasi ne ilmasta ensimmäisen kerran 1939. Huomattavimman löytönsä hän kuitenkin teki kesäkuun 22 päivänä 1941, kun hän katseli erästä linjaa kohden laskevaa aurinkoa. Tuo ajankohtahan on talvipäivänseisaus eteläisellä pallonpuoliskolla. Koska linja selvästi osoitti laskevan auringon suuntaan, hän ajatteli linjojen mahdollisesti muodostavan "maailman suurimman tähtitieteen kirjan". Vastaavanlaisia linjoja hän tunnisti myöhemmin yli tusinan. Näistä toiset olivat päiväntasauksia, toiset päivänseisauksia varten. Nämä linjat eivät ilmeisesti kuitenkaan ole tekemisissä pimennysten kanssa.

Useisiin eläimiä esittäviin piirroksiin liittyy myös päivänseisauksen paikkoja osoittavia linjoja. Eläinpiirrokset ovat mahdollisesti toimineet viitekehyksenä ja auttaneet linjojen tunnistamisessa.

Avoimeksi jää kuitenkin kysymys siitä miksi Nazcan asukkaat omistautuivat moiselle piirtelylle, erityisesti eläinpiirroksille, jotka ovat vain ilmasta tunnistettavissa. Ihanteellisin tarkastelupiste ei kuitenkaan ole satojen kilometrien korkeudessa, vaan noin 600 jalan (n. 180 m) korkeudessa tasangon yläpuolella.

On esitetty myös arveluja siitä, että muinaisilla perulaisilla olisi saattanut olla alkeellisia kuumailmapalloja ja sen mukaisia lentämisharrastuksia. International Explorers Society (Florida) päätti testata tätä teoriaa. Seuran jäsen Jim Woodman on kirjassaan Nazca: Journey to the Sun (Simon&Schuster, 1977) pyrkinyt kokeellisesti osoittamaan, että muinaisilla perulaisilla oli tietoa siitä mikä on ilmaa kevyempää ainetta ja miten sitä voidaan käyttää hyväksi lentämisessä jo kauan ennen kuin ensimmäiset kuumailmapallot nousivat ilmaan Euroopassa.

Nazcan tasangolla on tuhansia muinaisia hautapaikkoja, joista on löytynyt mm. huolella kudottuja tekstiilejä, joita voidaan käyttää ilmapallon rakentamiseen sekä punottua köyttä ja keraamisia ruukkuja. Eräässä saviastiassa onkin kuva, joka muistuttaa kuumailmapalloa köysineen ja koreineen. Ilmapallo tosin ei ole pallonmuotoinen, vaan kolmiomainen, mahdollisesti ylösalaisin olevan pyramidin muotoinen. Yleisesti ei ole tiedossa, että ensimmäiset miehitetyt ilmapallolennot eivät ole eurooppalaisten tekemiä, vaan eteläamerikkalaisten. Santoksen kaupungin torilla Brasiliassa on nimittäin muistomerkki lentävälle ihmiselle Bartolomeo de Gusmaolle, joka teki ensimmäisen lentonsa jo 8.8.1709.

Jim Woodman ja Julian Nott lensivät karkeatekoisella vanhan esikuvan mukaisella kuumailmapallolla Nazcan tasangon yläpuolella marraskuussa 1975 osoittaakseen teoriansa oikeaksi. Pallo oli tehty puuvillakankaasta, joka oli samantapaista kuin haudoista löydetyt kankaanpalaset. Lentäjiä varten tarvittava kori oli tehty totora -nimisestä ruo'osta tai kaislasta, jota kasvaa lähistöllä olevan Titicaca-järven lähellä.

Näin "kokeellinen arkeologia" on siis osoittanut, että muinaisille perulaisille oli ainakin mahdollista suorittaa miehitettyjä kuumailmapallolentoja.

* * *

Muita huomautuksia:

Kauko Puottula
Takaisin aloitussivulle