Blogikirjoituksia 2014 C

Kauko Puottula


Takaisin aloitussivulle

Otsikot

  1. Turussa väiteltiin helvetistä 17.6.2014

  2. Pappisvihkimys Lähetyshiippakunnassa 29.5.2014


Kommentteja voi lähettää sähköpostitse

Turussa väiteltiin helvetistä

Blogimetsä ti 17.6.2014
Kauko Puottula


Otsikoihin

Tiedämme hyvin, että oppi helvetistä ikuisena rangaistuksena muodostaa todellisen ongelman kristinuskossa. Miten sovittaa yhteen uskomukset kaikkivaltiaasta, hyväntahtoisesta ja kaikkitietävästä Jumalasta, kun samanaikaisesti merkittävä osa Jumalan luomista ihmisistä kärsii ikuista rangaistusta helvetissä?

Ramon W. Baker väitteli aiheesta "Issuant Views of Hell in Contemporary Anglo-American Theology" Åbo Akademissa ma 16.6. Vastaväittelijänä toimi dos. Juha Ahvio HY:stä, kustoksena prof. Gunnar af Hällström. Väitös kuului dogmatiikan ja uskonnonfilosofian alaan.

Yleisöä oli paikalla ihan mukavasti, varsinkin varttuneempaa väkeä, vaikka eletään juhannuksen alusviikkoa. Opiskelijoita ei ollut nimeksikään. Professorien penkkirivillä istui 5, näistä yhtä en tuntenut. Ilmeisesti hän oli ulkomailta, koska näytti tuntevan paikallisista professoreista vain yhden.

Väittelijän ja vastaväittelijän välille ei syntynyt kunnollista, värikästä debattia. Eikä ihme, sillä kumpikin kuuluu konservatiivien ja apologeettien leiriin. Vastaväittelijä puhui ehkä tarpeettoman paljon ja monisanaisesti. Joskus väittelijän piti katkaista vastaväittäjän monologi voidakseen vastata kysymykseen.

Varsinaiseen analyysiin vastaväittelijä ei juurikaan puuttunut. Sen sijaan tutkimuksen lähdepohjaa hän ruoti pitkään. Ovatko nämä mukaan otetut lähteet todella relevantteja lähteitä? Millä perusteella jotkut lähteet on hylätty?

Mitä merkitsee "issuant view", oli ensimmäinen mieleen nouseva kysymys, kun näin uutisen? Lähtökohta on englannin ilmaus "issue from". Eli taivas ja helvetti ovat lähtöisin (issue from) Jumalan rakkaudesta. Tällöin inhimillinen vapaus hyväksytään, mutta ajatukset helvetissä tapahtuvasta kostosta tai rangaistuksesta hylätään.

Aihe liittyy kalvinistiseen nykyteologiaan, ei luterilaiseen. Aiheen tai yllykkseen "issuantistiselle" käsitykselle helvetistä on antanut kirjailija C. S. Lewis. Jerry Walls on ensimmäisenä käyttänyt ilmaisua "issuant".

Bibliografia käsittää 26 sivua, mutta raamatunkohtien hakemisto käsittää vain 2 sivua.

Väitöskirja löytyy täältä.

* * *
> Kerrotko vähän mitä siinä oli uutta tai jännittävää tai mieleenpainuvaa sinulle? >

No, että tämmöinenkin aihe voidaan ottaa väitökseen. Ja sitten se issuantismi. Kun yritin ottaa siitä selvää ennen väitökseen menoa, Google oli avuton. Danten kuvauksen perusteella helvetti on varsin mielenkiintoinen paikka. Hän sijoitti sinne mm. vihamiehensä ja poliittiset kilpailijansa. Niinpä taivas kalpeni kummasti helvetin rinnalla.

Helvettihän tavallaan liittyy pahan ja kärsimyksen ongelmaan. Baker esitteli aluksi neljä yhteensopimatonta väitettä:

  1. Kaikkivaltias Jumala kykenee luomaan maailman, jossa kaikki moraaliset olennot valitsevat vapaaehtoisesti elämän Jumalan yhteydessä.
  2. Täydellisen hyvä Jumala ei voisi luoda sellaista maailmaa, jossa Jumala jo etukäteen tietää, että jotkut (tai peräti suurin osa) ihmiset joutuvat kärsimään helvetissä.
  3. Kaikkitietävä Jumala tietäisi ketkä joutuvat kärsimään helvetissä.
  4. Jotkut ihmiset joutuvat kärsimään ikuisesti helvetissä.

Nämä väitteet eivät siis sovi yhteen. Joitakin yllä olevia teemoja on ruodittu myös esim. Blogimetsässä.

Helvettiin liittyvää ongelmaa on yritetty ratkaista monin tavoin. Universalistit päästävät kaikki taivaaseen, jolloin helvettiä ei ole eikä tarvita. Konditionalistit katsovat, että kuolematonta sielua ei meillä vielä ole ja helvettikin sammuu aikanaan kun poltettava aines loppuu. Loputtoman kidutuksen kannattajat ovat sitten vielä oma ryhmänsä.

Bakerin mielestä pitäisi tutkia systemaattisella otteella helvetin ajallista kestoa, laatua, tarkoitusta ja miten lopullinen se on. Issuantismi ei kuitenkaan ole yhtenäinen, vaan sen sisällä on hajontaa, niin kuin kalvinistisessa teologiassa yleensäkin. Niinpä Bakerin kirjassa pohditaan kymmenen sivun verran myös kääntymisen mahdollisuutta kuoleman jälkeen (postmortem conversion).

Yhteisen pohjan issuantistisille käsityksille antaa C. S. Lewisin kirja "The Problem of Pain" (1962)

* * *

Niin, ajatusta loputtomasta kidutuksesta on eettisesti vaikea hyväksyä. Ehkä loputtomalla kidutuksella on ollut menneinä aikoina tehokas pelotevaikutus ja se on vaikuttanut rikollisuuteen yleisestävästi. Vähän samaan tapaan kuin hirttäjäisiä. Toisaalta puhutaan - liekö sitten totta - että hirttäjäisissä, jotka olivat julkisia tapahtumia, oli paljon taskuvarkaita.

Kansaa piti pitää Herran kurissa ja nuhteessa. Tämä tietysti edellyttää, että ihmisen sielu on kuolematon, eihän loputon kidutus muuten tunnu missään.

Konditionalismissa on sikäli järkeä kun sen mukaan ihmissielu on lähtökohtaisesti kuolevainen, mutta saa kuolemattomuuden uskon yhteydessä Jumalaan. Bakerin mukaan jotkut kirkkoisät olivat konditionalismin kannalla. Mutta ainakin lännen kirkossa Augustinuksesta lähtien omaksuttiin jumalattomien kohdalla loputon kidutus.

* * *

Toivo, käsityksesi sielun synnystä ja kuolemasta heijastelee konditionalistisia tai annihilationistisia ajatuksia. Jos kaikki päästetään taivaaseen, kuten universalismissa, mitään ongelmaa ei olekaan.

Mutta muutama sana siitä mitä esität viimeisessä kappaleessa. Miten käy niiden hyveellisesti eläneiden pakanoiden jotka eivät ole kuulleet evankeliumia? Bakerin väitöskirjassa luulisin olevan jotain tästäkin asiasta, mutta ei ole osunut silmiini.

Uusi testamentti kuvaa itämaiden tietäjät ja etiopialaisen hoviherran hyveellisinä ja esimerkillisinä pakanina. Heidän tapauksistaan voisi jotain teologiaa kehitellä. Itämaiden tietäjiä ei tiettävästi kastettu, mutta etiopialainen hoviherra kastettiin tämän omasta pyynnöstä.

Oppaaksi voisi ottaa myös Dante Alighierin 1300-luvulta. Hän sijoittaa roomalaisen kirjailija Vergiliuksen helvetissä helpoimmalle osastolle. Vergilius saattoi liikkua varsin vapaasti helvetin eri osastoilla. Dante piti Vergiliusta hyveellisenä pakanana, jolla ei ollut tekosyntejä kontollaan, mutta häntä vaivasi perisynti, koska häntä ei oltu kastettu.

* * *

Tuo kysymys oppimisen ja unohtamisen määristä on mielenkiintoinen. Voiko ihminen esim. unohtaa enemmän kuin mitä on oppinut? Sitten vielä sekin kysymys onko meillä myötäsyntyistä tietoa, siis sellaista jota ei ole opittu.

Upo valmisti aikoinaan pakastimia. Sen tv-mainoksissa pakastimet puhuivat keskenään. Toinen murjaisi, että minun sisälläni on yhtä kylmää kuin ryssän helvetissä. Ilmeinen viittaus Siperiaan.

Myös runoilija Dante Alighieri omissa kuvauksissaan helvetistä antoi ymmärtää, että helvetin alimmassa osastossa on ikuinen jää. Siellä ovat pahimmat petkuttajat, kuten Saatana, Brutus ja Juudas Iskariot.

Siihen, että helvetti on kylmä tulee epäsuoraa tukea myös hieman yllättävältä taholta ;) Äitini kertoi, että Satakunnassa tuli 1920- tai 1930-luvulla uskoon mies, joka oli ollut kova "kirroomaan". Helluntailaiset kastoivat hänet keväällä Loimijoessa, jolloin vesi oli vielä kylmää. Mieheltä pääsi tällöin epätoivoinen parahdus "Huh, HEL-VET-TI !!! " Tapahtumaa todistamassa olleet joutuivat ristiriitaisten tunteiden valtaan. Osa on varmaan nauranut makeasti ja vahingoniloisesti parahdukselle; osa ilmeisesti on kokenut myötähäpeää, kun uusi uskonelämä alkoi näin nolosti.


Pappisvihkimys Lähetyshiippakunnassa

Blogimetsä to 29.5.2014
Kauko Puottula


Otsikoihin

Lehdissä on viime aikoina ollut juttua siitä, että Lähetyshiippakunta (Luther-säätiö) järjestää pappisvihkimyksen Betel-kirkossa Turussa - helatorstaina. Koska netistä löytämäni ilmoituksen mukaan kaikki ovat tervetulleita, lähdin katsomaan menoa.

Ohjelmalehtisten jakaja tunnisti minut - useiden vuosikymmenten takaa. Hän oli silloin käynyt meillä jotain asioita toimittamassa. Kumma kun jotkut muistavat niin pitkälle!

Tilaisuus alkoi 5 minuuttia myöhässä, mutta virrenveisuu oli mahtavaa. Virrenveisuullahan seurakunnan elinvoimaisuutta yleensä mitataan! Porukkaa oli koolla varsin paljon. Tällä kertaa etummaiset fariseusten istuimet oli varsin tarkoin täytetty. Urkuparvelta olisi toki löytynyt vielä tilaa.

Paikalla oli 3 piispaa, joista yhdellä ei ollut hiippaa, "kahvipannumyssyä". Alttarilla oleva sähkökynttilä hieman reistaili. Ehkä tämä johtui siitä, että yksi piispa oli unohtanut hiippansa kotiin? Mene ja tiedä.

Tilaisuus oli korkeakirkollinen. Tummanpunaiset värit hallitsivat tilaisuutta. Synnintunnustus tuntui kauhean pitkältä ja monimutkaiselta. Eikö se voisi olla yksinkertaisempi?

Saarna pääsi alkamaan vasta klo 11.33, siis puolisen tuntia alkuvirren jälkeen. Vanhan säännön mukaan saarnan pitäisi olla sellainen, että kirkossa kävijä kykenee kertomaan sen pääsisällön kotona. Olisin mieluummin kuunnellut puhetta Kristuksen taivaaseen astumisesta kuin kuivaa epistolatekstiä (Ef 4:7-15), jossa käsitellään seurakunnan virkoja.

Kun saarnan alussa viitataan antikristuksiin ja vääriin opettajiin, eksytään mustavalkoiseen maailmaan ja jäädään sinne. Tietenkin tämä kertoo vallitsevasta skismaattisesta tilanteesta emokirkon kanssa. He elävät omassa todellisuudessaan. - Mutta – parempiakin saarnoja olen kuunnellut! Tästä ei paljoa ollut kotiin vietäväksi. Näyttää ilmeiseltä, että kirkon virkaa pidetään tärkeämpänä kuin evankeliumia!

Pappisvihkimyksen edellä pysähdyin miettimään muutamia piispan esittämiä kysymyksiä. Esim. ”Tahdotteko ... ryhtyä pappisvirkaan ja hoitaa sitä oikein ja uskollisesti ... hiippakuntamme järjestyksen mukaisesti?” Maininta ”hiippakunnan järjestyksestä” pani miettimään. Luther-säätiössä toimivia pappejahan syytetään tuon ev. lut. kirkon järjestyksen rikkomisesta. Koska aina ei tiedä mitä elämä tuo mukanaan, sama kohtalo voi olla edessä näillä tänään vihityillä.

Silmämääräisesti arvioiden tuolla porukalla ja ikärakenteella seurakunta voisi pysyä elinvoimaisena. Mutta paikalla oli varmaan paljon joukkoon kuulumattomia ja pitkien matkojen päästä tulleita. Valistunut arvio voisi olla, että "vieraslisä" olisi ollut 50%:n luokkaa, ehkä enemmänkin.

Mutta sitten on sekin mahdollisuus, että skisman pohjalta syntyneen yhteisön sisällä syntyy uusi skisma tai heresia ja porukka hajoaa.

Poistuin tilaisuudesta ennen ehtoollisen alkua.

* * *
>En ole koskaan heidän tilaisuuksissaan käynyt, mutta puheista ja toimista on käynyt kyllä selväksi, että viran jumala on kaikkein korkein jumala.>
>Eikös muuten ole kuvaavaa, että Oulussa vain varoittelevat noita virka-Jumalan pappeja, mutta ilmeisesti ei sitten sen kummempaa.>

Joo, virkakysymys määrää heidän identiteettiään. Jokaisella porukalla pitää olla jokin erityinen painotus, josta pitävät kiinni ja jolla erottuvat muista. Käytössä heillä ilmeisesti oli Kirkkoraamattu vuodelta 1938. Tosin joitakin tekstejä luettiin ruotsiksi.

Pappisvihkimyksen suorittaneen piispa Soramiehen sanat: "Sillä valtuutuksella, jonka Kristuksen kirkko on Jumalan tahdon mukaisesti minulle antanut, vihin teidät nyt pappisvirkaan" antaa myös monenmoista aihetta pohdiskelulle. He pitävät siis itseään kirkkona, vaikka napanuoraa emokirkkoon ei ole vielä katkaistu.

Oulussa siis annettiin varoitus! Se on ensimmäinen askel. Jonkun ajan päästä tehdään uusi tilannearvio ja tarpeen mukaan edetään seuraavaan vaiheeseen.


Kauko Puottula