Blogikirjoituksia 2014 A

Kauko Puottula


Takaisin aloitussivulle

Otsikot

  1. Vesiruukkua kantava mies 11.2.2014

  2. Sokeat elefantin kimpussa 17.2.2014

  3. "Terve sielu terveessä ruumiissa 17.2.2014

Kommentteja voi lähettää sähköpostitse

Vesiruukkua kantava mies

Blogimetsä ti 11.2.2014
Kauko Puottula


Otsikoihin

Kotimaa24 kertoi uutisen Qumranin kääröistä 9.2.

Siitä sukeutui värikäs keskustelu, jossa Jeesuksesta ja Johannes Kastajasta on pyritty tekemään essealaisia. Toki yhtäläisyyksiä löytyy, mutta myös eroja. Osa keskustelijoista painottaa yhtäläisyyksiä, mutta sulkee silmänsä eroilta. Toinen osa keskustelijoista painottaa eroja, mutta ei ehkä näe tai tunnusta yhtäläisyyksiä.

Keskustelun yhteydessä mieleeni nousi evankeliumeista eräs tapaus, jossa Jeesus asetti Pietarille ja Johannekselle tehtävän valmistaa pääsiäisateria. Heidän piti kaupungilta löytää vesiruukkua kantava mies ja seurata häntä. Tapaus osoittaa, että Jeesuksella vähintäänkin oli essealaissympatioita, mutta toisaalta Jeesus vietti pääsiäistä Jerusalemin temppelin noudattaman kuukalenterin mukaan eikä essealaisten aurinkokalenterin mukaan.

Markus ja Luukas kertovat tästä vesiruukkuepisodista, mutta Matteus ei. Luukas näin:

"Hän [Jeesus] sanoi: "Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä. Menkää siihen taloon, johon hän menee, ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja kysyy sinulta, missä on huone, jossa hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.' Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki järjestettynä. Valmistakaa sinne ateria." (Luuk 22:10-12)

Vesiruukkua kantava mies lienee ollut harvinaisuus, koska vain naisilla oli taito kantaa vesiruukkua pään päällä. (Vesiruukun kantaminen pään päällä kehittää hyvän ryhdin)

Jukka Thurén kommentoi tapausta tähän tapaan:

"Vettä kantavaa miestä kannatti varmaan etsiä Lähde- eli Vesiportilta, Siloan altaan läheltä. Minne hän sieltä meni, sitä ei sanota, mutta kauan on ajateltu, että paikka oli sama kuin se helluntain tapahtumiin liitetty talo, jonka Jerusalemin piispa Kyrillos 340-luvulla tiesi sijainneen ns. Siionvuorella, missä Jeesuksen aikaan oli essealaiskortteli. Essealaisen kalenterin mukaan pääsiäistä olikin vietetty jo tiistai-iltana, joten torstaina salit olivat vapaina virallisen kalenterin mukaan eläviä varten. Nykyinen goottilainen "Yläsali" on ristiretkeläisten rakentama vanhan, tuhotun kirkon paikalle." (Luukk. ev. s. 332)

Näin ollen, kehotus seurata vesiruukkua kantavaa miestä ja tämän palvelujen käyttäminen voidaan tulkita essealaissympatioiksi. Toisaalta Jerusalemin temppelin juhlakalenterin seuraaminen voidaan tulkita vastaavasti sympatioiksi fariseuksille ja saddukeuksille.

* * *

Huomioni perustuu vain Markuksen ja Luukkaan kertomuksiin. Matteuksella ei ole tätä vesiruukkuepisodia, vaikka hän muuten kertoo pääsiäisaterian valmisteluista. Johannes taas edustaa synoptikoista erillistä traditiota. Pyrin välttämään fundamentalistien syntiä, enkä yritä harmonisoida evankeliumeja keskenään.

> Kaikilla liikkeillä on sisäisiä oppositioita ja reformaattoreita, jotka harjoittavat tai jatkavat toimintaa hieman eri tavoin kuin järjestöjen vanhat tavat edellyttäisivät. Sinisalo ja Saarinen olivat taatusti molemmat kommunisteja vaikka heidän toimissaan ja puheissaan oli paljonkin eroja. >

Niin kaikilla liikkeillä on omat oppositionsa, reformaattorinsa ym. Mutta monet myös siirtyvät leiristä toiseen. Eräs parhaita esimerkkejä tällaisesta on Flavius Josefus. Nuorempana hän oli kytköksissä essealaisiin, myöhemmin fariseuksiin ja ehkä vielä selootteihin. Kaiken kukkuraksi asettui roomalaisten puolelle - säästäkseen henkensä. Siis, oikea takinkääntäjien veljeskunnan kuningas!

Saarisen ja Sinisalon kohdallakin on tapahtunut liikkumista. Vielä 1960-luvulla kommunistien leirissä ei ollut sellaista kahtiajakoa kuin myöhemmin. Mieleeni on jäänyt muuan Kari Suomalaisen pilakuva. Kuvassa molemmilla oli toinen silmä mustana. He osoittelivat toisiaan. Pöydän toisella puolella näkyi iso käsi ja ikkunasta näkyi Kremlin torneja. Kuvatekstissä luki: Sinisalo ja Saarinen kävivät Moskovassa neuvottelumatkalla.


Sokeat elefantin kimpussa

Blogimetsä ma 17.2.2014
Kauko Puottula


Otsikoihin

Näiden värikkäiden ja monipolvisten keskustelujen tiimellyksessä mieleen nousee vanha intialainen tarina tai satu elefantista ja sokeista miehistä. Kuningas määräsi torille tuotavaksi elefantin ja 7 sokeaa miestä. Sokeiden piti ottaa selvää minkälainen elefantti on. Se sokea, joka tunnusteli sitä kyljestä, ilmoitti elefantin olevan kuin seinä. Se joka sai käsiinsä kärsän, totesi että se on kuin torvi tai letku. Se joka tarttui syöksyhampaaseen, totesi sen olevan kuin tolppa, jne. Sokeat lopulta huomasivat, että elefantista saadut havainnot ovat keskenään ristiriitaisia.

Tarinan avulla on pyritty havainnollistamaan sitä mikä on totuus, mutta myös sitä miten virheelliset käsitykset syntyvät. Tarina myös opettaa, että eri näkemyksiä pitäisi kunnioittaa. Asiantuntijoidenkin pitäisi vaihtaa omista havainnoistaan saamia tietoja. - No, Blogimetsäkin omalta osaltaan edistää tietojen vaihtoa.

Jos tarinan päähenkilöt kotouttaa Blogimetsään, täältä löytyy lääkäreitä, psykologeja, teologeja, opettajia, mystikkoja, numerologeja, fundamentalisteja jne. Ja kaikki ovat oikeassa, mutta eivät saa muita vakuuttumaan siitä, että minä olen oikeassa ja te muut väärässä. Sillä lailla! - sanoi Tarvajärvi.

* * *
> Olennaista tuossa esimerkissä on,että ne kaikki osat sinänsä kuuluvat siihen elefanttiin. Raamattufundikset katsovat että heidän elefanttiinsa kuuluu esim. vain se kärsä. Muiden kokemukset ovat harhaoppia. >
> Tuon kun useimmat ymmärtäisivätkin, olisi paljon vähemmän turhia juupas-eipäs kiistoja.>

Ongelma yleensä piilee siinä ettemme hahmota kokonaisuutta. Siinä mielessä kaikki olemme sokeita. Kullakin meistä on oma näkövinkkelimme ja agendamme, joista me asioita tirkistelemme.

Ja toisinpäin. Kokonaisuus alkaa hahmottua, kun eri näkövinkkeleistä elefanttia tarkastelevat kokoontuvat yhteen vaihtamaan tietojaan ja oppimaan toistensa kokemuksista. Siihen tällaiset keskustelupalstat antavat oivan mahdollisuuden.

Toisaalta, on niinkin että "joka tietoa lisää, lisää tuskaa" (Saarn 1:18b). Ehkä elämä on helpompaa, kun ei vilkuile sivuille eikä kuuntele muita. Ehkä tuo sopii johonkin vaikeaan elämäntilanteeseen, mutta ei yleiseksi elämänohjeeksi.


"Terve sielu terveessä ruumiissa"

Blogimetsä ma 17.2.2014
Kauko Puottula


Otsikoihin

Tekstiä pitäisi lähestyä tyhjin ja avoimin mielin. Se ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Kaikilla meillä on jokin esiymmärrys kulloinkin esillä olevasta tekstistä. Me luemme vanhoja tekstejä omien silmälasiemme läpi. Eksegeettisesti on ongelmallista, jos teksti alistetaan teorialle. Sekin on mahdollista, että ihmisten esiymmärryksillä ei ole kosketuspintaa toisiinsa.

Viisauden kirjassa on mielenkiintoinen, monitulkintainen kohta:

"Jo nuorena olin vahva ja terve,
ja olin saanut hyvän sielun -
tai pikemminkin olin hyvä ja
tulin moitteettomaan ruumiiseen." (Viis 8:19,20 KR 2007)

Tämä teksti palauttaa mieleen sanonnan "Terve sielu terveessä ruumiissa" (Mens sana in corpore sano), joka oli antiikin aikaisissa olympialaisissa korkein tavoite.

Joku toinen voi nähdä tuossa ajatuksen jälleensyntymisestä. Sielun ennaltaoloa eli pre-eksistenssiä siinä ilmeisesti edellytetään, mutta se ei ole ainoa jälleensyntymisopin edellytys. Viisauden kirjan kirjoittaja on ilmeisesti tuntenut Platonin ja hänen seuraajiensa ajatuksia. Mutta tuo ajatus on ristiriidassa, esim. luomiskertomuksen kanssa:

"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." (Gen 2:7 KR 1938).

Niin ikään Saarnaajan kirjassa esitetyn sanonnan "kun puu kaatuu... niille sijoilleen se jää." (Saarn 11:3)

Mutta on pantava merkille, että tässä Viisauden kirjan kohdassa sekä sielu että ruumis ovat hyviä ja turmeltumattomia. Sen sijaan Intian uskonnoissa sekä gnostilaisuuden piirissä ruumista pidettiin pahana, joka piti sielua vankilassa. Näin ollen pelastus ymmärrettiin sielun vapauttamisena vankilasta.

Oma kysymyksensä on sitten se mitä Platon ja hänen seuraajansa ymmärsivät jälleensyntymisellä ja mitä sillä nykyään ymmärretään. Tai mitä hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa jne. Ainakin Platonilla jälleensyntymisajatukseen liittyy myös sovinistisia piirteitä, sellaisia jotka ovat nykyisille feministeille kauhistus.


Kauko Puottula