Battle Creek College 1881-1883

Emmekö opi historiasta mitään?

Kauko Puottula

Esitelmä
Adventistinen kasvatusfilosofia seminaarissa
Toivonlinnassa 15.-16.9.2007

Takaisin aloitussivulle

Historian avulla voimme ikään kuin pidentää omaa elämäämme ja laajentaa tiedon horisonttiamme vuosituhansilla. Voimme myös oppia tarkastelemaan omaa elämäntilannettamme uusista näkökulmista, esimerkiksi yrittäessämme hahmottaa maailmaa työmiehen silmin, joka ahersi pyramidityömaalla faaraoiden maassa 4000 vuotta sitten.

Historialliset tapahtumat ovat ainutkertaisia. Ne eivät voi koskaan toistua aivan samanlaisina. Historia on täynnä erehtymisiä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Monesti tuntuu siltä, että ihmiset eivät koskaan opi mitään historiasta, vaan samankaltaisia virheitä tehdään aina uudelleen ja uudelleen. Kaava menee näin:

Eri ihmiset, mutta samat virheet tai uudet ihmiset, mutta vanhat virheet.

Historia ei välttämättä toistu, mutta useimmiten se on paras mittatikku joka meillä on käytettävissämme. Historia opettaa kuitenkin, että ihmiset ovat aina teoillaan vaikuttaneet tapahtumien kulkuun. Emme ole pelkkiä lastuja ajan virran vietävinä.

Tarvitsemme historiaa ymmärtääksemme, miksi ihminen on toiminut historiansa aikana niin kuin on toiminut, ja mitä seurauksia hänen tekemisistään on ollut hänen itsensä ja koko luomakunnan kannalta. Kuten antiikin aikana sanottiin, historia opettaa elämään tätä päivää tai tieto maailmasta auttaa toimimaan oikein. Se, miten me ratkaisemme ajankohtaisia yhteiskuntaan, ympäristöön tai kansainvälisiin suhteisiin liittyviä ongelmia, perustuu juuri tietoihimme. Ihminen on ainakin osaksi vastuussa siitä, millaiseksi huomispäivä maapallolla muodostuu.

Battle Creek College 1881-1883

Battle Creekin seurakunta Michiganissa perusti yksityiskoulun jo 1856. Adventtikirkon varsinainen koulutoiminta alkoi kuitenkin vasta 1870-luvulla, jolloin mm. Ellen White esitti voimakkaita vetoomuksia koulu- ja kasvatustyön puolesta. Näissä 1870-luvun hankkeissa oli mukana mm. Goodloe Bell (1832-99) johon palaan tuonnempana. Ellen White sanoi koulun olevan kaikista maailman laitoksista tärkeimmän ja korosti kasvatuksen kokonaisvaltaisuutta:

”Todellinen kasvatus merkitsee enemmän kuin valmistautumista tätä ajallista elämää varten. Kasvatus tähtää sekä ruumiin, mielen että hengen voimien sopusuhtaiseen kehittämiseen.”

Tämä kasvatusnäkemys onkin ollut innoittamassa adventtiliikkeen koulutoimintaa ja johtanut siihen, että protestanttisten kirkkojen ylläpitämistä koululaitoksista maailmassa adventtikirkon koululaitos on laajin.

Battle Creek Collegen ensimmäinen rehtori Sidney Brownsburger siirtyi raihnaisena syrjään 1881, samana vuonna myös James White kuoli. Brownsburgerin aikana koulun opetusohjelmaan kuuluivat latina, kreikka, matematiikka, luonnontieteet, retoriikka, puhetaito ja geologia. Raamattukursseja oli vähän, eivätkä ne olleet kaikille pakollisia. Opetusohjelmassa ei otettu työelämän tarpeita huomioon, vaikka mm. Bell ja Ellen White puhuivat ammattikoulutuksen (vocational training) merkityksestä.

Muutos collegen hallinnossa johti siihen, että tri Alexander McLearn (1832 tai 1855 – 1907) astui Battle Creekin Collegen johtoon heinäkuussa 1881. McLearn oli vasta äskettäin liittynyt adventisteihin ja kastettu, mutta hän ei koskaan liittynyt virallisesti adventtikirkkoon. Hän oli jumaluusopin tohtori (Doctor of Divinity in classics), mutta hän ei tuntenut seitsemännen päivän adventistien historiaa eikä heidän kasvatusfilosofiaansa.

Tästä konfliktista on profeettakin kirjoittanut useita kymmeniä sivuja (5 T 21-36, 45-84), niin ikään profeetan pojanpoika (3 BIO 187-205, 230-239). Valitettavasti kumpikin verhoaa sanottavansa uskonnollisen retoriikan kaapuun, joten heidän teksteistään ei oikein pääse selville mitä Battle Creekissä tuolloin todella tapahtui. Sitä paitsi profeetta kirjoitti lähinnä vain yhdelle selkkauksen osapuolelle, Uriah Smithille. Sen perusteella profeetan tekstistä ei pidäkään hakea raporttia tapahtuneesta.

Ellen White kuvaili tilannetta Battle Creekissä heinäkuussa 1881, vähän ennen kuin McLearn aloitti työnsä collegen rehtorina:

”Minulle on näytetty, että seurakunnan jäsenten keskuudessa Battle Creekissä liikkuu perättömiä väitteitä, jotka saavat aikaan epäsopua. On salakähmäisyyttä, panettelua, juoruilua - -. Kaikki eripuraiset elementit ovat toiminnassa. Jotkut salaavat todelliset mielipiteensä, kun taas toiset ovat innokkaita kertomaan kaiken mitä tietävät tai arvelevat tietävänsä.”

McLearnin aikana kuri höltyi koulussa, tilalle tuli liberaali linja. Bell (oheinen kuva) vastusti kurin löystymistä. Uriah Smith asettui McLearnin puolelle, muut (mm. Ellen White) Bellin puolelle, jolta puuttui akateeminen tutkinto.

Ellen White totesi joulukuussa 1881, että koulu on sellaisessa tilassa, jota Jumala ei hyväksy. Se oli osoitettu McLearnille ja Bellille (5 T 21-36). Ellen Whiten todistus (15 sivua), joka luettiin Battle Creekin collegen työntekijöille joulukuussa 1881, alkoi seuraavasti:

”On olemassa vaara, että koulumme (college) ajautuu syrjään alkuperäisestä suunnitelmastaan. - - Minulle näytettiin, että Saatanan pyrkimyksenä on estää sitä saavuttamasta juuri sitä tavoitetta, jota varten se on perustettu.” (5 T 21-23).

Belliä kohdeltiin huonosti. Ellen White tuki kirjeessään Belliä. Bell ja McLearn ottivat kovasti yhteen. Tähän liittyy eräs mielenkiintoinen episodi tai oikeastaan huipennus. Perjantaina 17.2.1882 McLearnin poika Henry, koulun oppilas, kävi takaa päin Belliin käsiksi. Syntyi käsirysyä. Pojan isä ei puuttunut tapahtuneeseen, vaikka hänen olisi pitänyt. Kolme päivää tämän jälkeen Bell lähti Battle Creekistä lopullisesti, vaikka toukokuussa johtokunta pyysi Belliä palaamaan vanhalle paikalleen. Sittemmin Ellen White tiettävästi neuvoi johtokuntaa, ettei se pyytäisi Belliä palaamaan. Johtokunta toki erotti pojan koulusta.

McLearn sanoi ettei häntä kohdeltu reilusti. Hänen palkkansa oli 800$, siis enemmän kuin johtavilla pastoreilla. McLearnillä ei ehkä ollut luottamusta Ellen Whiten todistuksiin. McLearn liittyi Ellen Whiten vastustajiin, toimien mm. Marion-ryhmässä Iowassa, myöhemmin 7. päivän baptistisaarnaajana. (Valitettavasti internetistä ei löytynyt kuvaa McLearnista). Bell jätti koulun 20.2.1882 ja siirtyi Massachusettsiin ja perusti sinne uuden koulun. Ellen White kirjoitti pitkän kirjeen tukeakseen Belliä.

Myös McLearn lähti ja koulu suljettiin vuodeksi. McLearn uhkasi nostaa oikeusjutun kirkkoa vastaan. Kun kesällä 1882 päätettiin sulkea Battle Creek College, se oli merkki vakavasta kriisistä seitsemännen päivän adventistien keskuudessa. Arthur L. Whiten kirjoittamassa Ellen Whiten elämäkerrassa kerrotaan avoimesti, mistä oli kysymys. Seuraavassa muutamia yksityiskohtia edellä mainituilta sivuilta.

Tässä tilanteessa collegen johtokunta ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin koulun sulkemisen. Se oli murheellinen päivä. George I. Butler, pääkonferenssin presidentti ja collegen johtokunnan puheenjohtaja, esitti katsauksen tilanteesta Review-lehdessä 31.7.1883:

”Tarkastelkaamme muutamia kysymyksiä, jotka liittyvät collegen uudelleen avaamiseen. Se on ollut suljettuna yhden vuoden ajan. Miksi? Koska se ei vastannut niitä odotuksia, joita sille oli asetettu. Viime vuonna, jolloin college oli avattuna, ajauduttiin kriisiin. - - Meillä on voitettavana suuria vaikeuksia, jotta koulumme olisi Jumalan Hengen mukainen. Se tarvitsee työntekijöitä, joilla on terve arvostelukyky. Toivomme, että Battle Creek College voisi pian ilmoittaa oviensa avaamisesta.”

Review and Herald ilmoitti 4.8. 1883, että Battle Creek College avaa ovensa 5.9.1883.

Johtopäätöksiä

Se, mitä tapahtui Battle Creekin koululla lukuvuonna 1881-82, olisi ollut tärkeää tietää vuoden 2006 alussa, kun Toivonlinnaa koskevia päätöksiä tehtiin. Battle Creek Collegen tapahtumat muistuttavat monessa suhteessa Toivonlinnan tapahtumia vuosina 2006-07. Battle Creekin kouluun valittiin heinäkuussa 1881 rehtoriksi jumaluusopin tohtori (Doctor of Divinity) Alexander McLearn, joka oli aivan hiljattain kasteen kautta liitetty seurakuntaan. Hän ei tuntenut adventismin historiaa ja kasvatusfilosofiaa. Opettajakunta ja seurakunta jakaantuivat valinnan johdosta kahtia. Se yksi lukuvuosi päästiin vaivoin läpi, mutta keväällä 1882 koulu piti lakkauttaa vuodeksi tai pariksi. McLearn sai tarpeekseen, jätti seurakunnan ja siirtyi vastustajien leiriin, ilmeisesti seitsemännen päivän baptistisaarnaajaksi.

Battle Creekin murheellisesta tapauksesta voimme oppia ainakin seuraavaa:

  1. Johtokunnalla pitäisi olla kaikki tarvittava asiantuntemus ja tieto päätöstensä pohjana.
  2. Virkanimitysten pitäisi pikemminkin vähentää kuin lisätä ongelmia työyhteisössä.
  3. Opettajakunnan mielipidettä kannattaa kuunnella.
  4. Hiljattain kääntyneet ja juurtumattomat joutuessaan vastuullisille paikoille saattavat tuoda työyhteisöön huomattavia ongelmia.
  5. Adventistiseen kulttuuriin huonosti perehtynyt ottaa huomattavan henkilökohtaisen riskin ottaessaan vastaan toimen adventtikirkossa tai sen laitoksessa.
  6. Siitä kun koulun rehtorin palkka nousee kirkonjohtajan palkan yläpuolelle, on syntynyt ongelmia Suomessakin.

Eivätkö kuulostakin yllättävän tutuilta? Eräänä merkkinä siitä, että historiasta on jotain opittu, on se, että ainakin Andrews Universityn työpaikkailmoituksissa on nykyään seuraava maininta:

“Must be a Seventh-day Adventist in good and regular standing.”

Ehkä tällainen ilmoittelu ei ole Suomessa mahdollista, koska tasa-arvolaki on otettava huomioon.

Kauko Puottula
Takaisin aloitussivulle