Salatun tiedon lähteillä

Johdatus 4. Esran kirjaan
Kauko Puottula
1995

Päivitetty 2.5.2004

Takaisin aloitussivulle
Motto:
Sen vuoksi kirjoita kirjaan kaikki nämä, mitä olet nähnyt ja pane ne salaiseen paikkaan ja opeta ne niille kansasi viisaille, joiden sydämet tiedät kykenevän ymmärtämään ja säilyttämään nämä salaisuudet. - 4 Esra 12:37,38 KP.
"Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä lopun aikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy." - Dan 12:4.

Neljäs Esran kirja (=4.Esra) kuuluu juutalaiseen ilmestyskirjallisuuteen, jossa taivaallisia salaisuuksia (mm. informaatiota lähenevästä lopusta) paljastetaan näkijälle. Kirja on syntynyt samoihin aikoihin kuin Johanneksen ilmestys (90- luvun lopulla). Sen kipeänä ongelmana on roomalaisten toimeenpanema Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin hävitys 70 jKr. Kirjan pääasiallinen pyrkimys on ymmärtää tuota traumaattista tapahtumaa ja sen järkyttämänä kirjoittaja kyselee tuskaisena "miksi" ja "kuinka kauan tätä kestää?"

Kirja koostuu kolmesta erillisestä kirjoituksesta, käsittäen yhteensä 16 lukua. Sen ytimen muodostavat lukujen 3-14 kuvaamat 7 näkyä, jotka erotetaan toisistaan pienten kerrontajaksojen avulla. Näyt on omistettu Babyloniassa asuvalle Esralle, josta käytetään myös nimitystä Salatiel. Salatiel on kreikkalainen muoto heprean sanasta Sealtiel, joka oli kuningas Jekonjan vanhin poika ja Serubbabelin isä (1 Aik 3:17; Esra 3:2). Esra eli kuitenkin vuosisata Sealtielia myöhemmin. Näiden kahden samastaminen lienee myöhempi interpolaatio.

Oman ilmoituksensa mukaisesti kirja on syntynyt Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Todellisuudessa se kuitenkin edellyttää vähintäin Jerusalemin hävityksen 70 jKr, ehkä myös keisari Domitianuksen ajan 81-96 jKr. Kirjoittaja on tuntematon palestiinanjuutalainen, joka luultavasti kirjoitti arameaksi luvut 3-14 ensimmäisen kristillisen vuosisadan lopussa (4 Esra 3:1). Tämä aramealainen versio ei ole kuitenkaan säilynyt. Myöhäisen syntymäajankohtansa vuoksi sitä ei ole tavattu Kuolleen meren kääröistä.

Sittemmin kirja käännettiin kreikaksi. Kreikkalaista versiota lainaa mm. Kleemens Aleksandrialainen. Sitä ei ole kuitenkaan löytynyt muutamia katkelmia lukuunottamatta. Nykyään kirja tunnetaan vain syyrian-, etiopian-, arabian-, armenian-, sahidin-, georgian- ja latinankielisinä versioina, jotka on aikoinaan käännetty kreikasta. Kirja on siis nähtävästi saanut alkukristillisyydessä osakseen melkoista arvonantoa. Kuitenkaan Codex Vaticanus, Codex Sinaiticus, Codex Alexandrinus eivät sisällä 4. Esraa. Siitä mikä oli kirjan asema juutalaisuudessa ei paljoa tiedetä, koska juutalainen traditio menetti sen varhain.

Toisen vuosisadan puolivälissä joku tuntematon juutalaiskristitty, asenteiltaan juutalaisvastainen, kirjoitti kreikaksi luvut 1 ja 2. Näitä lukuja on myös tapana nimittää 5. Esraksi. Nykyään tästä on olemassa vain 2 latinalaista versiota. Kolmannen vuosisadan puolivälissä tai sen jälkeen vainojen vallitessa lisättiin luvut 15 ja 16, niin ikään kreikaksi. Vain latinalainen versio niistä on säilynyt. Näitä lukuja on tapana nimittää 6. Esraksi. Kirja on siis näin ollen tulos usean kirjoittajan yhteistyöstä.

Kirjan nimen käytössä esiintyy siis melkoisesti horjuvuutta. Varsin yleisesti katsotaan 4. Esran sisältävän itsensä lisäksi myös 5. Esran ja 6. Esran eli sen myöhemmät kehysjaksot. Englantilaisissa raamatuissa 4. Esrasta käytetään nimitystä Second Esdras, siis kreikkalaista muotoa sanasta Esra. Tässä kirjoituksessa käytetään nimitystä 4. Esra (tai Neljäs Esra) kuten mm. virallinen roomalaiskatolinen Vulgata. Vulgata kuitenkin sijoittaa sen Uuden testamentin liitteeksi eikä Vanhan ja Uuden testamentin väliin protestanttisten raamattujen tavoin.

Nämä lisäluvut saivat lopullisen paikkansa kirjan alussa ja lopussa jonkin verran ennen vuotta 800. Koska näissä alku- ja loppuluvuissa on erityisen selvästi havaittavissa kristillistä vaikutusta, ovat ne myös vaikuttaneet myöhempään kristilliseen kirjallisuuteen. Näin on asian laita mm. seitsemännen päivän adventistien profetissan Ellen Whiten varhaisimpien näkyjen kirjallisissa kuvauksissa. Brittiläinen historioitsija Gildas on siteerannut loppulukuja 500-luvulla.

Trenton konsiiliin (1545-1563) asti 4. Esraa pidettiin kanonisten kirjoitusten veroisena. Niinikään Armenian kirkossa sitä on pidetty arvossa. Esran rukous 8:20-36 on elänyt itsenäisesti latinalaisessa ja syyrialaisessa traditiossa.

Luther suhtautui varsin torjuvasti ilmestyskirjallisuuteen yleensä, kuten ilmenee seuraavasta:

"Ei ole myöskään Vanhassa Testamentissa, vielä vähemmän Uudessa Testamentissa yhtään profeettaa, joka askaroisi kokonaan ilmestyksissä ja kuvissa kuten Ilmestyskirjan tekijä; minä pidän siksi tämän kirjan melkein neljännen Esran kirjan arvoisena enkä voi millään muotoa havaita, että se olisi kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta.." (1)

Näin ollen 3. ja 4. Esran kirja eivät olleet minkään arvoisia:

"Noita kahta [3. ja 4.] Esran kirjaa emme ole ensinkään tahtoneet kääntää, sillä niissä ei ole juuri mitään, ettei Aisopossa tai muussa vähäpätöisemmässä kirjassa olisi parempaa; sitä paitsi on neljännessä kirjassa pelkkiä unelmia, kuten Hieronymuskin sanoo eikä Lyrakaan ole tahtonut niitä selittää eikä niitä löydy Kreikan kielellä." (2)

Hieman samantapaisia käsityksiä löytyy muualtakin. Esim. eräässä Danielin ja Ilmestyskirjan selityksessä sadan vuoden takaa kerrotaan joko kirjoittajan tai kääntäjän toimesta, että 4. Esra sisältää paljon sellaista, jolla ei ole sen paremmin uskonnollista kuin historiallista arvoa. (3)

Lutherilta löytyy varsin kriittisiä huomautuksia myös muihin Raamatun kirjoihin, kuten ilmenee Erasmus Rotterdamilaiselle osoitetusta tekstistä:

"Vaikka minä täysin aiheellisesti voisin hylätä tämän [Siirakin] kirjan, minä kuitenkin sen tilapäisesti hyväksyn, etten aikaa tuhlaten kietoutuisi niitä kirjoja koskevaan väittelyyn, jotka on otettu heprealaiseen kaanoniin, jota sinä aika tavalla pistelet ja ivailet vertaillessasi Salomon Sananlaskuja ja Korkeaa — niinkuin sinä kaksimielisesti sitä nimität — rakkausveisua Esran kahteen [3. ja 4. Esra] kirjaan, Susannan ja Lohikäärmeen historioihin ja Esterin kirjaan, jotka minun mielestäni, vaikka ne nyt sisältyvätkin kaanoniin, ennen muita olisi pidettävä kaanonin ulkopuolella." (4)

Yhtymäkohtia Uuteen testamenttiin

4. Esralla on useita yhtymäkohtia käsitteiden ja kielikuvien tasolla Uuden testamentin kanssa. Vertailussa käytetään Kirkkoraamattua vuosilta 1938 ja 1992 sekä 4.Esran kohdalla omia käännöksiä. Muutama esimerkki yhtäläisyyksistä evankeliumien kanssa:

Sillä paha, josta kysyit, on kylvetty, mutta sen leikkuu ei ole vielä tullut. Jos sitä mikä on kylvetty ei ole leikattu ja jos pahan kylvöä ei muuten hävitetä, niin hyvän kylvö ei pääse pinnalle. (4 Esra 4:28,29 KP) Paholainen (KR 1938: Vihamies), joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana (KR 1938: perkele), elonkorjuu on maailman loppu ja korjuumiehet ovat enkeleitä. (Matt 13: 39).
Sitten minä kysyin häneltä: "Miten ja milloin nämä tapahtuvat? Miksi meidän elinvuotemme ovat niin vähäiset ja pahat?" (4 Esra 4:33 KP) Jotkut kysyivät: "Opettaja, milloin tämä kaikki tapahtuu? Mikä on merkkinä siitä, että se aika on tulossa?" (Luuk 21:7).
Mielen hämmennys valtaa maan asukkaat. He suunnittelevat sotia toisiaan vastaan, kaupunki kaupunkia vastaan, paikkakunta toista vastaan, kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. (4 Esra 13:30, 31 KP; vrt 15:15). Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. (Matt 24:7).
"Kun teidän kaltaistenne (siemenien) lukumäärä on täynnä, sillä hän on ajanjaksot punninnut vaa'alla, annostellut ajat mitalla ja numeroinut ajat luvuilla, ja hän ei muuta tai nosta niitä, ennen kuin tuo määrä on täytetty." (4 Esra 4:36,37 KP). Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. (Mark 13:32).
Jos kaupunki on rakennettu tasangolle ja se on täynnä hyviä asioita, mutta pääsy sinne on kapea ja sijoitettu jyrkänteelle. (4 Esra 7:6,7 KP). Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen. (Matt 7:13,14)
Monet tosin on luotu, mutta harvat pelastuvat. (4 Esra 8:3 KP). Niitä on enemmän, jotka joutuvat kadotukseen, kuin niitä, jotka pelastuvat, niin kuin aalto on suurempi vesipisaraa. (4 Esra 9:15,16 KP) Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. (Matt 22:14) Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" (Luuk 13:23).

Erityisesti ensimmäisen näyn yhteydessä (4 Esra 3:1 - 5:19; ks. tuonnempana) tulee esille ajatuskulkuja, jotka tuovat mieleen Paavalin pohdiskelut Aadamin synnistä ja ihmisen luontaisesta taipumuksesta pahaan (erityisesti Room 5:12-22). Muita yhtäläisyyksiä Paavaliin ovat mm. seuraavat:

Minä näin ainoastaan, kuinka hän lähetti suustaan ikään kuin tulisen virran, huuliltansa leimuavan henkäyksen ja kieleltään hän ampui säkenöivän myrskyn. (4 Esra 13:10 KP). Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella. (2 Tess 2:8).
Etkö näe meidän suruamme/murhettamme ja mikä meitä on kohdannut? Sillä Siion, meidän kaikkien äiti, on syvässä surussa ja suuressa murheessa. (4 Esra 10:6, 7 KP). Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. (Gal 4:26).
Kun heidät erotetaan kuolevaisesta ruumiistaan. (4 Esra 7: [88b] KP). Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. (1 Kor 15:53).
Sillä jos me, jotka olemme saaneet lain, lankeamme syntiin, niin me kuolemme ja meidän sydämemme, joka on lain saanut. Laki ei kuitenkaan katoa, vaan pysyy kunniassaan. (4 Esra 9:36,37 KP). Laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. (Room 7:14).
Sillä tulisia hiiliä on palava sen pään päällä, joka sanoo, ettei hän ole tehnyt syntiä Jumalan ja hänen kunniansa edessä. (4 Esra 16:53 KP) Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. (Room 12:20).
"Mene kysymään raskaana olevalta naiselta, voiko hän jo yhdeksän kuukautta lasta kannettuaan vielä pitää lapsen kohdussaan?" - Ei voi, Herra, sanoin minä! Niin hän sanoi: "Tuonelassa sielujen kammiot ovat niin kuin kohtu. Sillä niin kuin synnyttävä nainen synnytystuskissaan kiirehtii paetakseen syntymän kipuja, niin nuo kammiotkin kiirehtivät antamaan takaisin, mitä heidän huostaansa on alusta lähtien annettu. (4 Esra 4:40-42 KP) Niin kuin raskaana olevalla naisella yhdeksännellä kuulla, kun hänen vapautuksensa aika lähestyy, on suuret kivut hänen kohtunsa ympärillä kaksi tai kolme tuntia sitä ennen. Kuten lapsi joka tulee kohdusta ulos ei viivyttele hetkeäkään, niin eivät viivyttele maan päälle tulevat onnettomuudet. Maailma huokaa ja tuskat piirittävät sitä. (4 Esra 16:38, 39 KP) Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. (1 Tess 5:3)
Joka myy, olkoon kuin lähtisi pakoon; joka ostaa, olkoon kuin menettäisi sen; joka tekee bisnestä, niinkuin ei saisi siitä voittoa; joka rakentaa taloa, niinkuin ei aikoisi asua siinä; joka kylvää, niinkuin ei aikoisi leikata; joka kunnostaa/leikkaa viinitarhan, niinkuin ei korjaisi satoa; naimisiin menevät olkoot kuin lapseton pari, ja naimattomat olkoot niinkuin lesket. Sillä ne, jotka työtä tekevät, ne turhaan vaivaa näkevät, koska muukalaiset korjaavat heidän satonsa, ryöstävät heidän tavaransa ja hajottavat heidän talonsa ja vievät heidän lapsensa. Sillä vankeudessa ja nälässä he siittävät lapsensa. (4 Esra 16:41-46 KP) Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka ostavat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, ja niiden jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä. Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa. (1 Kor 7:29-31).

Kirkollisista kirjeistä löytyy yhtymäkohtia:

Sinä yksin olet kaikista profeetoista jäljellä ... niinkuin lyhty pimeässä paikassa. (4 Esra 12:42 KP). ... luottaa profeetalliseen sanaan... kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun. 2 Piet 1:19).
En sure sen väkijoukon puolesta, joka tuhoutuu, sillä he ovat nyt usvan kaltaiset, liekin ja savun kaltaiset - heidät heitetään tuleen ja poltetaan poroksi. (4 Esra 7:[61] KP). Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. (Jaak 4:14).

Koska Johanneksen ilmestys ja 4. Esra edustavat samaa kirjallisuuden lajia, yhtymäkohtia ei ole vaikea löytää:

Hän [minun poikani] on seisova Siionin vuorella. Siion tulee ja muuttuu näkyväksi kaikille kansoille. (4 Esra 13:35,36 KP). Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella (Ilm 14:1 vert 7:9).
Mutta se toinen rauhallinen väkijoukko, jota sinä näit hänen kokoavan, on kymmenen sukukuntaa. (4 Esra 13:39,40 KP). Minä, Esra, näin Siionin vuorella suuren väkijoukon, jota en voinut laskea. He kaikki ylistivät Herraa lauluilla. (4 Esra 2:42 KP) Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. (Ilm 7:9).
"Kuka on tämä nuori mies, joka antaa heille kruunut päähän ja palmunlehvät käteen?" (4 Esra 2:46 KP) Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun (Ilm 2:10b KR 1938). He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. (Ilm 7:9)
Kun maaperä saa siemenen tai meri laivan tai joku astia ruokaa/juomaa, niin se mikä oli kylvetty tai laskettu vesille tai millä astia oli täytetty, tuhoutuu/häviää. Ainoastaan ne häviävät, mutta vastaanottava puoli säilyy. (4 Esra 9:34,35 KP). Näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden... kostat meidän veremme maan asukkaille...niiden lailla surmattuja... olisi täysi määrä. (Ilm 6:9-11).
Tuonelassa sielujen kammiot ovat niin kuin kohtu. (4 Esra 4:41 KP). Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. (Ilm 1:18).
Silloin sinä pidit elossa kahta elävää olentoa - toista sinä kutsuit Behemotiksi [maapeto] ja toista Leviataniksi [meripeto] - ja erotit ne toisistaan... Sinä annoit Behemotille erään niistä osista, jotka kuivuivat kolmantena päivänä, asuakseen siinä, jossa on tuhat vuorta; mutta Leviatanille sinä annoit seitsemännen osan, vetisen osan. (4 Esra 6:49-52 KP) Minä näin, kuinka merestä nousi peto... Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. (Ilm 13:1, 11).

Keskeinen sisältö

Luvuissa 1 - 2 tuomitaan Israelin synnit. Tämä tapahtuu pääpiirteittäin VT:n profeetoille ominaisilla kielikuvilla ja sanonnoilla. Esra, joka on papillista sukua, nuhtelee juutalaisia itsepäisyydestä, vaikka Jumala on toistuvasti ollut armollinen (1:4 - 2:32). Koska Israel hylkäsi Jumalansa, Esra kääntyy pakanain puoleen (2:33-41), saa näyn Siionin vuorella olevasta suuresta kansainpaljoudesta, joista kukin saa kruunun Jumalan Pojalta, jota he eläissään olivat tunnustaneet (2:42- 48). Vastaavanlaisesta kruunauksesta kertoo myös Ilm 7 sekä Hermaan Paimenen vertaukset 8-9. Jakso 2:33-48 on vaikuttanut Rooman kirkon liturgiaan.

Luvuissa 3-10 käsitellään Israelin kärsimyksen ongelmaa ja pyritään osoittamaan ihmisille, että Jumalan toimintatavat ovat oikeutettuja. Tässä mielessä kirja heijastelee Jobia ja Habakukia. Yleisesti ottaen esillä on siis pahuuden ongelma (esim. onko Jumala oikeudenmukainen kansansa kanssa), joka saa ratkaisunsa vasta tulevassa elämässä. Siihen miten tuskallisina juutalaiset kokivat Jerusalemin hävityksen vuonna 70 meillä ei ole yksityiskohtaista tietoa. 4. Esran kirja kuitenkin antaa viitteitä siitä, että kyseessä on ollut hyvin tuskallinen prosessi.

Esran ja enkelin dialogi kolmessa ensimmäisessä näyssä saattaa heijastaa niitä ristiriitaisia näkemyksiä, joita yhteiskunnassa silloin vallitsi kahden ryhmän välillä. Mutta ristiriita voi myös heijastaa kirjoittajan sisäisen elämän ristiriitoja ja omaa sisäistä kehitystä.

(1) Ensimmäisessä näyssä (3:1 - 5:19), joka on dialogin muodossa, Esra valittelee kansansa kohtaloa ja esittää vaikeita kysymyksiä siitä miten synti ja kärsimys tulivat maailmaan. Miksi Jumala sallii kansansa Israelin kärsiä vielä jumalattomampien kansojen käsissä? Synti, josta Israel kärsii, on seuraus "pahasta sydämestä" (tai taipumuksesta, impulssista), joka on lähtöisin Aadamin synnistä. Jumala antoi heille lakinsa, mutta hän ei poistanut "pahaa sydäntä". Eräs seitsemästä arkkienkelistä, nimeltään Uriel 'Jumala on minun valoni' (tai auringon enkeli), yrittää vakuuttaa häntä ja ilmoittaa, että nykyisen ajan loppu lähestyy ja aika päättyy kun vanhurskaiden lukumäärä on täyttynyt. Esra vakuuttuu siitä, että aikojen loppu on lähellä.

Aikaisemmat profeetat eivät olleet nostaneet kysymystä rangaistuksen oikeutuksesta, mutta 4 Esra tekee sen.

(2) Toisessa näyssä (5:20 - 6:34) Esra uudelleen valittaa, että Jumala on hylännyt valitsemansa kansan ja antanut sen pakanoiden käsiin. Uriel esittää joukon pulmallisia, jopa mahdottomia kysymyksiä (4:5-8; 5:36,37) pyrkien näin osoittamaan, että jumalallisista salaisuuksista (toisin kuin useissa muissa ilmestyksissä) ei ole saatavissa erityistä paljastavaa tietoa. Vaikka erityinen tieto selvästi torjutaan, kirjoittaja korostaa pyynnöissään tietämistä ja ymmärtämistä. Kirjoittaja nostaa esiin kysymyksen siitä mikä on niiden kohtalo, jotka ovat kuolleet ennen meitä (5:41) ja tulee vakuuttuneeksi siitä, että heidän osansa on samanlainen kuin niiden, jotka ovat eläneet uuden ajan alkaessa. (5) Ilmeisesti Jerusalemin hävitys vuonna 70 aloitti uuden aikakauden. Tämän jälkeen luetellaan maailman lopun merkkejä (6:11-28).

(3) Kolmannessa näyssä (6:35 - 9:25) kerrotaan miten hänen kansansa kulkee kapeaa polkua pitkin toisen maailman ihanuuteen. (6) Aikojen lopulla Messias ilmestyy ja hallitsee 400 vuotta. Silloin hän ja hänen kanssaan olevat kuolevat. Kyse on siis määräaikaisesta messiaanisesta valtakunnasta. Seitsemän päivän hiljaisuuden jälkeen tapahtuu ylösnousemus, tuomio sekä paljastetaan paratiisi ja Gehenna. Viimeistä tuomiota sekä vanhurskaiden ja jumalattomien tulevaa tilaa kuvataan (7:26- [131]). Esra suree kadotettujen osaa ja tuskailee sen ongelman kanssa miten saada keskenään sopusointuun Jumalan armo ja jumalattomien tuhoaminen. (7:[132-140]). Vielä kerran Esra rukoilee Jumalaa heidän puolestaan (8:4-36). Esraa, joka on jo määrätty ikuiseen autuuteen, kehotetaan kuitenkin enemmän ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan kuin surkuttelemaan jumalattomien kohtaloa, jonka he ovat ansainneet (8:37-62). Näyn lopussa luetellaan uudelleen lopun merkit (8:63 - 9:25).

(4) Neljäs näky (9:26-10:59) kuvaa naista, joka on syvässä surussa menetettyään ainoan poikansa. Näitä kärsimyksiä kuvataan (9:38 - 10:4). Yhtäkkiä nainen muuttuu ihanaksi kaupungiksi, joka tunnetaan taivaallisena Siionina pelastuksen koittaessa (10:25-29). Nainen ottaa tässä sen roolin, joka Esralla oli aikaisemmin; Esra taas ottaa sen roolin joka enkelillä oli aikaisemmin. Lohdutetusta tuli lohduttaja. Ilmeisesti Esra tässä myös hyväksyy Urielin aikaisemman opetuksen.

Neljäs näky muodostaa käännekohdan kirjassa. Havaintojen tekotapa muuttuu ratkaisevasti. Neljäs näky alkaa samalla tavoin kuin aikaisemmat kolme, mutta päättyy heräämiskokemukseen. Myöhemmät näyt ovat enemmän unenomaisia.

(5) Viides näky (11:1 - 12:51) on unenomainen yksityiskohtainen allegoria, joka havainnollistaa tulevaa historian kulkua merestä nousevan kotkan muodossa (11:1-35). Kotkalla on kolme päätä ja 12 siipeä, 8 pienempää siipeä ja erilaisia sulkaryhmiä. Näky kotkasta on voimakas poliittinen visio. Kotka edustaa Rooman imperiumia, jota Jumalan Messias tulee rankaisemaan, koska tämä on vainonnut valittuja (12:10-34; vrt Dan 7). Kirjan ajoituksen kannalta tämä näky tai uni on tärkeä. Julius Caesar ja Augustus ovat 2 ensimmäistä siipeä/kuningasta; Vespasianus, Titus ja Domitianus edustavat kolmea päätä. Esralle kerrotaan myös, että kotka edustaa Danielin näyssä esiintyvää neljättä valtakuntaa, mutta näkyä sovelletaan uuteen tilanteeseen. Näyn lopussa leijona, joka symboloi Messiasta, puhuttelee Jumalan nimissä ankarasti kotkaa sekä tuhoaa sen ja vapauttaa vanhurskaat. Kotkan ruumis leimahtaa liekkeihin. Näkijän psykologista tilaa unen edellä ei kuvata. Kotkalla ja leijonalla on ollut huomattavaa vaikutusta historian käänteissä. (7) (8)

(6) Kuudennessa näyssä (13:1-58) Esra näkee jonkin miehenkaltaisen olennon nousevan meren syvyydestä, toisin sanoen jostakin joka on ihmisen tiedon ulottumattomissa. Myöhemmin tämä olento osoittautuu Messiaaksi, joka lentää taivaan pilvellä. Tuhottuaan vihollisensa tulen lieskoilla, jotka lähtevät hänen suustaan (vrt 2 Tess 2:8), hän kokoaa rauhallisen kansan (Israelin kymmenen kadonnutta sukukuntaa) itselleen. Mielenkiintoista on se, että kaikkia näyn elementtejä ei tulkita, eikä kaikkia tulkinnan elementtejä löydy varsinaisesta näystä. Niinpä esim. kymmentä sukukuntaa ei mainita lainkaan varsinaisessa näyssä, ainoastaan sen tulkinnassa.

(7) Seitsemäs näky (14:1-48) kertoo Tooran ja apokalyptiikan suhteesta. Kirjoittaja samastuu Esraan ja Esra taas puolestaan Moosekseen. Jerusalemin kahdella hävityksellä 587/586 eKr sekä 70 jKr oli samanlainen psykologinen sisältö, joka helpotti niiden samastamista. Lisäksi psykologinen tilanne muistutti aikaisempaa: Jumala puhui pensaasta molemmille sekä kertomuksissa esiintyy 40 päivää. Mooses oli tuon ajan Siinailla, Esra taas Pyhän Hengen inspiroimassa tilassa sanelemassa kirjureille.

Seitsemäs näky on legendanomainen. Esra istuu tammen alla. Mooses sai Siinailla julkisen Tooran ohella myös salaisen apokalyptisen tradition. Nämä molemmat tuhoutuivat Jerusalemin ensimmäisessä hävityksessä 587/586 eKr. Esra, toinen Mooses, sai nyt tehtäväkseen palauttaa entiselleen sekä lain että apokalyptisen opetuksen. Esra kysyy rukouksessa ennen maailmasta tempaamistaan kuka tulevaisuudessa opettaisi kansaa, kun Jumalan laki on poltettu, eikä kukaan niin muodoin tuntenut Jumalan tekoja sen paremmin menneinä kuin tulevinakaan aikoina.

Juotuaan pikarillisen tulivettä (vrt Hes 3:1-3; Ilm 10:9-11) Esra saa Pyhän Hengen ja sanelee Jumalan käskystä viidelle kirjurille 40 päivän ajan 94 kirjaa. Myös kirjurit saavat erityisen innoituksen, sillä "he kirjoittivat sanelun mukaan heille tuntemattomilla kirjainmerkeillä" (4 Esra 14:42). Tässä viitataan pakkosiirtolaisuuden jälkeen tapahtuneeseen kirjaimiston muutokseen. Pakkosiirtolaisuuden aikana heprea kirjoitettiin foinikialaisilla kirjaimilla, mutta n. 500-300 eKr omaksuttiin aramealainen kirjaimisto, mistä sitten kehittyi vieläkin käytössä oleva neliökirjoitus. Näin tälle uudelle kirjaimistolle saatiin pyhä ja inspiroitu arvovalta.

Näin tuotetut 94 kirjaa jakautuvat kahteen ryhmään. Edellinen 24 kirjan ryhmä on kanoninen ja perusluonteinen, jokaiselle oikeauskoiselle välttämätön. Sen arvovalta tunnustettiin yleisesti. Ne ovat siis yleiseen käyttöön tarkoitettuja. Nämä 24 muodostavat heprealaisen Vanhan testamentin, joka vastaa sisällöltään meidän Vanhaa testamenttiamme; kirjat ovat hieman eri järjestyksessä, myös laskentaperusteet poikkeavat. Vain nämä 24 kirjaa oli lupa pelastaa sapattina tulipalosta. Muuten oikeauskoisen juutalaisen liikkumis- ja toimintavapaus oli varsin rajoitettua sapattina.

Jälkimmäinen 70 kirjan ryhmä oli luonteeltaan esoteerinen, siis salassa pidettävä, vain viisaiden luettaviksi tarkoitettu. Niitä oli käytettävä viisaiden antamien määräysten mukaisesti. Ne oli pidettävä salassa arvottomilta. Nämä pelastavaa tietoa sisältävät esoteeriset kirjat, joiden lukumääräksi ilmoitetaan 70, lienevät erilaisia apokalyptisia kirjoituksia. (9) Näiden joukkoon kuuluu ilmeisesti myös 4. Esra (vrt 12:37,38). Kolme kertaa korostetaan tiettyjen kirjojen salaista luonnetta (14:6,26,45). Apokalyptinen kirjallisuus näin ollen ilmaisi autenttisesti juutalaisuuden uskonnollisia toiveita. Niinpä ne saatettiin asettaa lain rinnalle.

Tämä seitsemäs näky on eräältä kannalta katsoen ilmestys 4. Esran kirjoittajasta itsestään. Kuudessa aikaisemmassa näyssä esiintyy päiviä yhteensä 40, seitsemännessä näyssä yksistään esiintyy 40 päivää.

Luvut 15 ja 16 tuovat sanavalinnaltaan mieleen Uuden testamentin. Julma Rooma ei enää kauan tyrannisoi Jumalan kansaa, vaan tulee kohtaamaan tuhon (15:1-27). Hänelle annetaan näky kauheista sodista Syyriassa, missä jumalattomille on määrätty rangaistus (15:28-63). Selkkaukset idässä (15:28,29) tarjoavat aikaisimmaksi mahdolliseksi syntyajankohdaksi vuodet 260-261. Lisää uhkauksia satelee Babyloniaa, Aasiaa, Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Näiden rankaisemista kuvataan synkin kuvin (16:1-39). Seuraavaksi Jumalan kansaa varoitetaan siitä mitä maan päälle on tulossa jumalattomien ihmisten vuoksi. Valittuja neuvotaan vetäytymään kaikesta maallisesta toiminnasta. Se on oleva vaikeaa aikaa vanhurskaillekin (16:40-51). Vanhurskaita rohkaistaan lupauksella, että väkivalta poistuu pian maasta. Kukaan syntinen ei voi kehua sillä, ettei ole tehnyt syntiä. Jumala tuntee ihmisten ajatukset. Jumalan valtaa ja viisautta kuvataan. Ihmistä kehotetaan pelkäämään Jumalaa, kaikkien tuomaria (16:52-67). Lopuksi valituille kerrotaan, ettei heidän tarvitse olla peloissaan, koska Jumala on heidän oppaansa; onnettomuus on julistettu vain niille jotka hukkuvat synteihinsä (16:68-78).

Näkyihin valmistautuminen

Kutakin näkyä edelsi koko joukko mielenkiintoisia valmisteluja. Esran piti paastota ennen kolmea ensimmäistä näkyään seitsemän päivän ajan kuhunkin (5:20; 6:31,35). Myös Daniel 10:2-3 puhuu kolmesta viikosta. Pitkää paastoa seurasi ehkä kaikkein tärkein visio eli kolmas visio.

Valmistauduttaessa Uutta Jerusalemia ja Messiasta koskevaan näkyyn paasto korvautuu erityisruokavaliolla:

Mutta jos viivyt vielä toiset seitsemän päivää - älä paastoa silloin, vaan mene kukkakedolle, mihin ei ole tehty yhtään taloa, ja syö ainoastaan kedon kukkia, älä maista lihaa, äläkä juo viiniä, syö ainoastaan kukkia ja rukoile Korkeinta jatkuvasti - niin minä tulen taas ja puhun kanssasi. (2 Esra 9:23-25 KP).
"Menkää nyt kukin kotiinne, minäkin tulen takaisin näiden päivien jälkeen." Niin kansa meni kaupunkiin kehoitukseni mukaan. Minä istuin kedolla seitsemän päivää kuten enkeli oli määrännyt ja söin ainoastaan kedon kukkia. Noina päivinä sain ravintoni kasveista. (2 Esra 12:49-51 KP).

Valmistelu voidaan edellisessä tapauksessa tulkita kahdella tavalla: (1) Kedon hedelmien ja kukkien nauttiminen ennakoi taivaallista mannaa; Esra näin valmistautuu paitsi taivaallista Jerusalemia varten myös sitä koskevaa näkyä varten, (2) erilaisten tekojen avulla profeetat symbolisesti esittivät ennustettavia tulevia tapahtumia. Nämä symboliset teot myös jouduttivat ennustuksen toteutumista. Tässä tapauksessa Esra nautti viattomuuden ajan ruokaa ja näin loi, vaikka vain näyssä, taivaallisen Jerusalemin, missä viattomuus ja hyvyys asuvat. Nämä eri tulkintatavat eivät välttämättä sulje pois toisiaan. Kuriositeettina tässä voisi mainita erään myöhemmän profeetan haastattelun ja vegetarismia esittelevän lehtikirjoituksen vuodelta 1951: Nokkosista ja saviheinistä terveyttä ja voimaa.

Ehkä taustalla on myös ajatus siitä, että pyhän voiman lähelle ei voi tulla sellainen, jonka sielu ei ole riittävän suuri mahduttamaan sitä itseensä. Vrt. liiton arkin siirtoa koskeva tapaus (2 Sam 6:3-6).

Viimeisen näyn valmisteluihin kuuluu erityinen juoma:

Seuraavana päivänä, katso, ääni kutsui minua sanoen: "Esra, avaa suusi ja juo, mitä minä annan sinulle." Niin minä avasin suuni ja katso, täysi malja tarjottiin minulle; se oli täynnä jotain veden kaltaista, mutta väriltään tulen kaltaista. Minä otin sen ja join. Kun olin juonut sen, sydämestäni tulvi ymmärrystä ja viisaus lisääntyi rinnassani, sillä minun henkeni säilyi muistissa ja minun suuni avattiin eikä sitä enää suljettu. Kun Korkein antoi ymmärryksen niille viidelle miehelle, niin he vuorotellen kirjoittivat, mitä saneltiin, kirjainmerkeillä, joita eivät tunteneet. He istuivat neljäkymmentä päivää: päivisin he kirjoittivat ja öisin söivät leipää. Mutta minä puhuin päiväsaikaan enkä ollut vaiti yölläkään. (2 Esra 14:38-43 KP; lihavointi K.P:n).

Tässä Pyhän Hengen inspiroimassa tilassa Esran kyvyt näyttävät pikemminkin vahvistuvan kuin heikentyvän. Hänen tajuntansa kirkastuu, niin että hän voi täydellisemmin muistaa pyhät kirjoitukset (vrt. 2 Baruk 21:3: Sieluni alkoi ajatella paljon tai Sieluni sai paljon ajatuksia). Tämä rationalisointi lienee tapahtunut kreikkalaisen ajattelun vaikutuksesta. Kreikkalaiset tunsivat viinin vaikutuksen tajunnantilan kohottajana, esim. Delfoin oraakkeli. Malja inspiraation välineenä muistuttaa myös essealaisesta käytännöstä. He tunsivat sakramenttien kautta välittyvän jumalallisen voiman. Myös UT näkee kiinteän yhteyden toisaalta tulen ja veden ja toisaalta Pyhän Hengen lahjan välillä: kasteen yhteydessä Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle samoin Pyhä Henki tuli uskoviin. Helluntaina kun Pyhä Henki täytti seurakunnan puhutaan tulisista kielistä.

Tiettyä aikaa varten

4. Esran kirja sisältää useita lopun aikaa käsitteleviä jaksoja. Niinpä William Whiston (1667-1752), joka seurasi Sir Isaac Newtonia tämän virassa Cambridgessa, on erityisen tunnettu, paitsi areiolaisista käsityksistään ja uskonnon ja tieteen harmonisoimisyrityksistään, myös Raamatun profetioita ja aikain merkkejä käsittelevistä tutkisteluistaan. Profeetallisista kirjoituksista hän kokosi 99 todistetta, joiden mukaan loppu olisi lähellä. Näistä todisteista peräti 33 oli poimittu 4. Esrasta, erityisesti kohdista 5:1-3; 6:20-24 ja 9:1- 8.

Ihmeelliset ja kauhistavat merkit ilmoittavat lopun ajan alkaneen. Ne ovat luonteeltaan fysikaalisia, moraalisia ja poliittisia. Oudot ja pelottavat mullistukset kuuluvat suuren käänteen enteisiin: aurinko alkaa äkkiä paistaa yöllä ja kuu päivällä, puut tihkuvat verta, kivet puhuvat, tähtien radat muuttuvat. Ylösnousemuksen (5:45; 7:32, [37]) ja tuomion (7:33- 35; 7:[105, 115]) jälkeen jumalattomat joutuvat helvetin kuumuuteen ja vanhurskaat paratiisin ihanuuteen (7:[36, 78- 101]).

Kirjan perusvire on vahvasti dualistinen ja transsendenttinen, mikä ilmeisesti kiehtoi myös adventtiliikkeen pioneereja. 4. Esra erottaa toisistaan kaksi aikaa, jotka ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään: (1) nykyinen turmeltunut aika, joka hylätään toivottomana, sekä (2) ihana turmeltumaton aika, joka seuraa nykyistä viimeisen tuomion jälkeen. Kirjalla on siis myös vahva pessimistinen yleissävy(10)

Synnin katsotaan aiheutuvan uskottomuudesta laille (9:36), joka vieraannuttaa Jumalasta (7:[48]). Käsitys ihmiskunnasta ja vapaasta tahdosta on pessimistinen. Vaikka vapaa tahto toisaalta myönnetään (3:8; 8:56-58), näkijä uskoi että eittämättä kaikki ovat kääntyneet pois Jumalasta Aadamin synnin takia (7:[118]).

4. Esran 7:nnestä luvusta katolinen kirkko aikoinaan pudotti pois 70 jaetta (7:[36]-[105]), nähtävästi ideologisista syistä, koska näissä jakeissa mm. kielletään kuolleitten puolesta rukoileminen. Nykyisissä laitoksissa nämä puuttuvat jakeet on sijoitettu oikeille paikoilleen jakeiden 35 ja 36 väliin. Jae 36 on nyt merkitty [106]:ksi (36+70=106). King James Version, joka on syntynyt ennen tätä löytöä, ei sisällä näitä jakeita. (11)

300-luvun lopulla nämä jakeet olivat vielä mukana. Sen osoittaa mm. seuraava kirkkoisä Ambrosiuksen saarnankatkelma, johon K.V.Osola viittaa eräässä käsikirjoituksessaan. Osola kirjoittaa:

"4:nnen Esran 7:32, erästä apokryfikirjaa, käytti Ambrosius täysipainoisena todistuksena siihen, "että sieluilla on tuonelassa asunnot". 4 Esra 9:nteen perustuen hän puhuu "raihnaan ruumiin vankeudesta" vapautuneiden sielujen seitsenkertaisesta ilosta." (12)

Edellinen kohta (7:32) täsmää nykyisten laitosten kanssa. Sensijaan jälkimmäinen tapaus on epäselvä: luvusta 9 ei löydy mainittua asiaa, mutta 7:[88]-[99] kylläkin sisältää tämän ajatuksen. Selitykseksi on tarjolla kaksi mahdollisuutta:

  1. Osolan ja/tai hänen käyttämänsä lähteen viittaus on hieman epätarkka;
  2. 4. Esran kokoonpano tai lukujako on 300-luvulla mahdollisesti poikennut nykyisestä.

4. Esra yleensä esiintyy apokryfikirjoilla varustetuissa englanninkielisissä protestanttisissa raamatuissa, kuten esim.

Kirkkoherra Sigfrid Aronus Forsius, joka on kirjoittanut mm. pyrstötähdistä ja mineraaleista sekä säveltänyt koraaleja, käänsi ja julkaisi Kolmannen ja Neljännen Esran ruotsiksi vuonna 1613 vähää ennen 30-vuotisen sodan puhkeamista. (13) Hän omisti sen Kustaa II Aadolfille. Painos lienee ollut varsin pieni. Sen vaikutus Suomessa on ilmeisesti jäänyt varsin vähäiseksi. Vuonna 1901 4. Esra käännettiin uudelleen ruotsiksi. (14)

4. Esran vähäisestä vaikutuksesta kertoo jotain myös se, että eräässä 1907 ruotsiksi julkaistussa Danielin ja Ilmestyskirjan selityksessä kirkasotsaisesti mainitaan, ettei Luther eikä kukaan muukaan saksalainen tai ruotsalainen teologi ole sitä koskaan kääntänyt. (15)

Ensimmäisen maailmansodan edellä teos saatiin myös suomeksi. Tämä käännös käyttää paikallista murretta, hieman kömpelöä ja raskasta ilmaisutapaa sekä painoasuna fraktuuraa. Käännös noudattaa King James Versionia ja Vulgataa. Kääntäjäksi ilmoitetaan nimimerkki O.H.P. (16)

Suomalaisen Raamatun bibliografiat eivät tunne tätä O.H.P:n käännöstä. Näin ollen on hyvin ymmärrettävää, että 4. Esra on jäänyt Suomessa hyvin tuntemattomaksi. Suurten sotien ja mullistusten yhteydessä se on kuitenkin yleensä löytynyt.

4. Esrasta löytyy myös melko ajanmukainen suomennos, sillä Tuomas Levänen on kääntänyt sen englannista n. 2002, pohjatekstinä American Revised Standard Version. Käännöksestä paikoitellen paistaa läpi englantilainen teksti.

Tuomas Levänen suosittelee 4. Esraa jyrkästi: "Aivan loistava kirja, tätä voi suositella jokaiselle Jumalan Sanasta kiinnostuneelle."


Kauko Puottula
Takaisin aloitussivulle
Nootit:

1. M. Luther, Esipuheet Uuteen testamenttiin. s. 41. (Johanneksen ilmestys)(1522)

2. M. Luther, Esipuheet Pyhän Raamatun kirjoihin. s. 112. (Baaruk)(1523)

3. Uriah Smith, Daniels profetia och Uppenbarelsen. Historiens svar till profetians röst. En granskning, vers för vers, af dessa viktiga delar af den heliga skrift. Pacific Press Publishing Company. Mt View, Cal 1907. 776 p. s. 371, note.

4. M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta, s. 103. (1525)

5. Myös Yhdysvalloissa adventtiliikkeen pioneerit kohtasivat tämän ongelman. Heille vuoden 1844 suuri pettymys merkitsi ratkaisevaa käännekohtaa, lopun aika alkoi siitä.

6. Kaidan polun tai sillan symboliikka palautuu iranilaiseen mytologiaan. Keskiajan legendojen ja kertomusten ansiosta se on hyvin laajalle levinnyt ja tullut yleisesti tunnetuksi. 4. Esralla, joka kuului keskiajalla katoliseen raamattuun, on tässä suhteessa ollut tärkeä välitystehtävä. Uskonnonfenomenologisen tarkastelutavan mukaan kaitaa polkua tai siltaa on käytetty erityisesti siirtymäriittien, kuten initiaation ja hautauksen, yhteydessä.

7. Heraldinen ekskursio. Apokalyptikot 1600-luvulla käyttivät hyväkseen kotkan ja leijonan symboleja tulkitessaan oman aikansa tapahtumia. Skandinaviassa Kustaa II Aadolfia pidettiin Pohjolan leijonana, joka voittaa Saksan kotkan. "Kolmikymmenvuotisen sodan aikana kiliastiset toiveet suuntautuivat Ruotsin kuninkaaseen, jonka tuli Esran kirjasta saadun leijonaideologian mukaisesti auttaa evankeliset voittoon ja vapauteen keisarin ja paavin vallasta." - Pentti Laasonen. Heikki Räisänen, Raamatun vaarallisin kirja. - Vartija 2/1993. s. 78.

Ruotsin kuningaskunnan nelijakoisessa vaakunassa 1500- ja 1600- luvulla johtavia teemoja ovat kolme kruunua sekä pystyasentoinen leijona ilman miekkaa ja sapelia. Edellinen, Svean vaakuna esiintyy ensimmäisessä ja neljännessä kentässä; jälkimmäinen, Götan vaakuna toisessa ja kolmannessa kentässä. Näin on mm. 1580-luvulta peräisin olevassa käsikirjoituksessa, Kustaa Vaasan sarkofagin Ruotsin vaakunassa sekä vuoden 1642 Suomalaisessa Raamatussa, jossa on Sigismund Vogelin kuparipiirros kuningatar Kristiinasta. Kuparipiirroksen vaakunakehällä on ylinnä em. Ruotsin vaakuna sekä Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna. - Tuukka Tuulio, Suomen leijona. Museovirasto 1997. s. 12, 15, 17.
Suomen leijonavaakunan synty voidaan yhdistää Juhana III 1568- 1592 omaksumaan Suomen suuriruhtinaan arvoon. Vuodelta 1562 peräisin olevassa käsikirjoituksessa on teksti: "Juhana Jumalan armosta Ruotsin perintöruhtinas ja Suomen herttua" ja sen yläpuolella nelikenttäinen vaakuna: kolme kruunua, pystyasennossa oleva leijona ilman miekkaa sekä kaksi vaakunaa jotka nykyään tunnetaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen vaakunoina. - Tuulio s. 4,5.
Suomen vaakunan tunnetuin ja yleisesti esikuvallisena pidetty versio sisältyy Upsalan tuomiokirkossa olevaan Kustaa Vaasan sarkofagiin. Sarkofagi valmistui vasta 1580-luvulla, viimeistely 1591. Suomen vaakunassa leijonalla on miekka kädessään ja jalkojensa alla venäläinen sapeli. Sarkofagin valmisti Willem Boy, flaamilainen arkkitehti ja kuvanveistäjä, jolle leijona- aihe oli hyvin tuttu Flanderin heraldiikasta. - Tuulio s. 14.
Leijona-aihe periytyy kuitenkin Folkunga-suvulta, joka hallitsi Ruotsia 1200- ja 1300-luvulla, Götan leijonan välityksellä. Niinpä Bengtin, Birger Jaarlin pojan, sinetissä leijona esiintyy kilvessä, lipussa ja hevosen vaatteessa; Valdemarin, Mauno Ladonlukon pojan, kilvessä oli leijona. Kumpikin olivat Suomen herttuoita. - Tuulio s. 9.
Eräässä Kustaa II Aadolfin varhaisessa kuvassa (1616/1617) leijonan vapaa etukäpälä on laskeutunut sapelin kahvan päälle, myöhemmässä kuvassa (1618) samasta hallitsijasta käpälä on jo tarttunut sapelin kahvaan kiinni. - Tuulio s. 16.
Juhana III hautajaisista 1593 on säilynyt kuva kulkueessa kannetusta Suomen vaakunalipusta, lisäksi vaakuna esiintyy ratsun peitteessä. Kuninkaallisissa hautajaisissa kannettiin vaakunoilla kirjailtuja mustia surulippuja. Lipuissa ja hevosten peitteissä käytettyjä vaakunoita on säilynyt Kustaa II Aadolfin hautajaisista 1634 ja Kaarle X Kustaan hautajaisista 1660. - Tuulio s.18.

8. Millerilainen ekskursio. Milleriläisessä liikkeessä Yhdysvalloissa vuodesta 1842 lähtien kiinnitettiin huomiota 4. Esran kuvaamaan näkyyn kotkasta. Sen katsottiin symboloivan Yhdysvaltoja: 8 pienempää siipeä edusti 8 hallitsijaa. Tätä tulkintaa edustivat mm. T.F. Barry, E.R. Pinney, O.R. Fassett sekä D.B. Gibbs. Kun 4. Esra kotkanäkyineen jäi vähitellen pois käytöstä raamattuseurojen julkaisupolitiikan vuoksi, kritiikki Yhdysvaltoja kohtaan oli motivoitava toisin, esim. Johanneksen Ilmestyksen karitsansarvisen pedon avulla.

9. Lukua 70, johon edellä viitattiin, ei kuitenkaan pidä ymmärtää kirjaimellisesti. Sillä on ilmeisesti symbolinen arvo ja merkitys. Nimittäin sanalla 'salainen' hebr. sod (swd) on lukuarvo 70 (s = 60; w = 6; d = 4). Tämä seikka, joka voi olla enemmän kuin yhteensattumaa, saattoi vaikuttaa kirjoittajaa valitsemaan tietyn numeron. 4. Esran 14 luku siis selittää miksi niitä kirjoja, joita me nykyään kutsumme apokryfeiksi, luonnehdittiin aikoinaan salaisiksi. Muutenhan olisi varsin vaikeaa ymmärtää miksi esim. Tobiaksen, Juuditin tai 1 Makkabilaiskirjaa pitäisi nimittää salaisiksi.

10. Varhaiset adventistit viittasivat usein 4. Esran kohtaan 7:26: "Katso, aika tulee, jolloin nämä merkit, joista olen puhunut sinulle, tulevat toteutumaan. Morsian tulee ilmestymään. Hän, joka on otettu pois maan päältä, tulee näkyviin."(KJV:n mukaan). Tähän tekstiin viittaa mm. Joseph Bates omassa tuotannossaan, siihen viitataan pamfletissa A word to the little flock" (1847), siihen viittaa Uriah Smith vielä 1907. Tässä on viittaus "morsiameen, Karitsan vaimoon" (Ilm 21:9), joka on suuri kaupunki, pyhä Jerusalem (Ilm 21:10; Gal 4:26), jossa on elämän puu (Ilm 22:2), joka on "otettu maan päältä pois", joka ilmestyy oikeana aikana ja laskeutuu ihmisten keskelle (Ilm 21:2,3). (Smith 1907, s. 371, note). Smith viittaa mainittuun 4. Esran kohtaan Ilm 2:7 yhteydessä pyrkiessään selittämään miksi paratiisi ja elämän puu eivät nyt ole maan päällä. Luontevinta olisi ollut käsitellä se Ilm 21:2 yhteydessä, koska nämä tekstit (4. Esra 7:26 ja Ilm 21:2) ovat vaikuttaneet toisiinsa. KJV viittaa vielä morsiameen, nykyiset laitokset lähinnä kaupunkiin.

11. The missing fragment of the Latin translation of the fourth book of Ezra, discovered and edited with an introduction and notes by R.L.Bensley. Cambridge 1875. 4:0.
Nykyisin 7. luku on 4. Esran kirjassa pisin luku riveillä mitaten ilman kiistanalaisia jakeitakin. Poistettujen (mutta nyt palautettujen) 70 jakeen kera 7. luku on 2,8 kertaa pitempi kuin kirjan muut 15 lukua keskimäärin.

12. K.V.Osola, Antikristus ja maailmanloppu kirkkoisien kirjoituksissa. Kappeli-tunnit 1924-1925 [Hämeenlinnan lähetysopistolla]. Julkaisematon käsikirjoitus. s. 29.

13. Then tridie och fierde Boken Esdrae, nu först aff then Latiniske Biblien försvenskade. Ib. 1613. O.

14. Esras fjärde bok. Stockholm: P.A.Huldbergs Bokförlags Aktiebolag. 1901.

15. Uriah Smith, 1907. s. 371 note.

16. Täydellinen sarja ennen painamattomia vanhan- ja uudentestamentin apokryyfeja ja pseudepigraafeja (toisten nimissä kirjoitettuja kirjoja). I vihko: Profeeta Esran toinen kirja. Oulussa: O.Y. Oman Kannan kirjapainossa. 1913. 75 s. Esipuhe on päivätty Rautiossa heinäkuussa 1911, O.H.P. Jostain syystä tämä I vihko näyttää myös jääneen viimeiseksi.
Simo Pakarinen ilmoittaa teoksen suomentajaksi O.H.Petäjistön sekä mainitsee taustalla olleen myös J.Heilalan Kemistä. - Simo Pakarinen, Suomalainen kirjallisuus 1911-1915. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 1922. s. 257.
Kyseessä ilmeisesti on Rautiossa 1866 syntynyt Olli Heikki Petäjistö (yo 1887, Fil.kand 1893), joka toimi Kemin suomalaisessa yhteiskoulussa laskennon, luonnontieteiden ja kirjanpidon opettajana vuodesta 1898. - Elementarläroverkens i Finland. Lärarekår. Del 2: De privata skolorna. Biografiska notiser samlade af Alex Lundström. Helsinki: Alex Lundström. 1909. s. 294. Petäjistön ja Heilalan nimet esiintyvät myös lestadiolaisuuden matrikkelissa.