Eenok, "Etiopian profeetta"


Johdatus
Etiopialaiseen Eenokin kirjaan

Kauko Puottula
1993

Takaisin aloitussivulle

Eenok (hepr. Hanôk; kreik. Henôk) oli vedenpaisumusta edeltävän ajan suuria nimiä. Hän oli Aadamista seitsemäs (Juuda 1:14). Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle; sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen (Gen 5:24). "Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. 'Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.' Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli - niin hänestä todistetaan - elänyt Jumalan mielen mukaisesti." (Hebr 11:5).

Koska Eenokin suhde Jumalaan oli ollut niin syvä ja koska hänelle oli ilmoitettu salaisia tietoja ihmisten kohtalosta, on ymmärrettävää, että hänen ympärilleen syntyi rikas traditio. Traditio Eenokin hengellisestä uudelleen sijoittamisesta synnytti useita haggada-kertomuksia.

Etiopialainen Eenokin kirja (1 Eenok) on alunperin kirjoitettu arameaksi tai hepreaksi, mutta nykyään tunnetaan vain sen etiopialainen versio, joka taas on käännetty kreikasta etiopialaisen kirjallisuuden varhaiskautena n. 350-650 jKr. Sitä kutsutaan etiopialaiseksi, koska se on säilynyt kokonaisuudessaan vain etiopian kielellä (Ge'ez).

Joitakin katkelmia siitä on löydetty myös heprean-, aramean-, kreikan-, latinan-, koptin- ja persiankielisinä versioina. Näistä kreikankieliset katkelmat, joita löydettiin mm. kristittyjen haudasta Egyptistä n. v. 800, ovat pisimpiä. Nämä sisältävät mm jakson 1:1 - 32:6. Georgios Syncelloksen Chronographia niinikään vuoden 800 jKr vaiheilta (todennäköisesti 808-810 jKr) sisältää mm. jaksot 6:1 - 10:14 sekä 15:8 - 16:1. Muut katkelmat rajoittuvatkin jakeisiin 97:6-10 sekä 89:42-49. Lisäksi on olemassa latinalainen katkelma kohdasta 106:1-18. Kolme vanhinta kokonaista Eenokin kirjan käsikirjoitusta ajoittuu 1400- luvulle.

Etiopialainen Eenok, joka pohjautuu itämaisiin ja juutalaisiin traditioihin, on lähtöisin apokalyptisista ja essealaisista piireistä suunnilleen ajalta 170 - 30 eKr. Eenokin kirja on meille säilynyt lähinnä siksi, että se kuuluu Etiopian koptilaisen kirkon Raamattuun, jossa se on sijoitettu Jobin kirjan eteen (joidenkin tietojen mukaan Jobin kirjan jälkeen). Koska Etiopian kirkko on sen hyväksynyt pyhien kirjojensa joukkoon, sen on täytynyt jossain vaiheessa käydä läpi kristillistä muokkausta.

Varhaiskristillisellä ajalla Eenokin kirja tunnetaan hyvin laajasti. Kristillisessä ja bysanttilaisessa kirjallisuudessa esiintyy useita viittauksia Eenokin kirjaan. Se mainitaan mm.

1 Eenokin kirja ja Uusi testamentti

Eenokin kirja on vaikuttanut myös Uuteen testamenttiin. Eräiden tutkijoiden mukaan UT:ssa on kymmeniä kohtia, jotka on lainattu suoraan tai jotka ovat välillisesti vaikuttaneet sen sanomaan. Seuraavat esimerkit ovat evankeliumeista ja Apostolien teoista:

Ihmisen Poika istui kunniansa valtaistuimella ja kaikki tuomio annettiin heille. (1 Eenok 69:27 Seppälä). Isä... on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle. (Joh 5:22).
... valon sukuun. (1 Eenok 108:11 Seppälä). ... valon lapsia. (Joh 12:36) ... valon lapset. (Luuk 16:8).
Näin... pyhien asuinpaikan. (1 Eenok 39:4 Seppälä). ...menen valmistamaan teille asuinsijan. (Joh 14:2).
Ihmisen Poika...on kukistava kuninkaat ja väkevät istuimiltaan. (1 Eenok 46:4 Seppälä). Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan... (Luuk 1:52).
Ja taivaasta kuului ääni (1 Eenok 65:4 Seppälä). Ja taivaista kuului ääni. (Matt 3:17).
Valituilla on valo ja armo ja rauha, ja he saavat periä maan. (1 Eenok 5:7 Seppälä; vrt 5:8,9). Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. (Matt 5:5 KR 1938).
Valittu (1 Eenok 40:5; 45:3,4; 49:2,4). Tämä on minun Poikani, minun valittuni. (Luuk 9:35). ...Messias, Jumalan valittu. (Luuk 23:35).
...nousee vanhurskasten rukous... että vanhurskaille annettaisiin vanhurskaus eikä heidän tarvitsisi odottaa iankaikkisesti. (1 Eenok 47:1,2 Seppälä). Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan. (Luuk 18:7). Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. (2 Piet 3:9).
Heidän pelastuksensa päivä on tullut lähelle. (1 Eenok 51:2 Seppälä). ... teidän vapautuksenne on lähellä. (Luuk 21:28).
He näkevät sen Ihmisen Pojan istuvan kunniansa valtaistuimella. (1 Eenok 62:5 Seppälä). Ihmisen Poika... istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. (Matt 19:28).
Panen jokaisen istumaan kunniansa valtaistuimelle. (1 Eenok 108:12 Seppälä). ... tekin... saatte istua kahdellatoista valtaistuimella. (Matt 19:28).
Saavat periä iäisen elämän. (1 Eenok 40:9 Seppälä). ... perii iankaikkisen elämän. (Matt 19:29).
Kahleet... Azazelin sotajoukkoja varten. (1 Eenok 54:4, 5 Seppälä). ... varattu Saatanalle (KR 1938: perkeleelle) ja hänen enkeleilleen. Matt 25:41).
Parempi olisi, jos he eivät olisi syntyneetkään. (1 Eenok 38:2 Seppälä). Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään. (Matt 26:24).
Vanhurskas ja Valittu [=Messias]. (1 Eenok 53:6 Seppälä). ... pyhän ja vanhurskaan [=Kristuksen]. (Apt 3:14)
Hänen (Messiaan) nimessänsä he pelastuvat. (1 Eenok 48:7 Seppälä). Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu. (Apt 4:12).
Valmistautukaa kohottamaan rukouksenne muistutukseksi ... Korkeimman edessä. (1 Eenok 99:3 Seppälä). Sinun rukouksesi... ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. (Apt 10:4 KR 1938).
Hän määrää tuomarin kaikille niille, ja Hän tuomitsee edessänsä ne kaikki. (1 Eenok 41:9 Seppälä). Hän on... määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. (Apt 17:31).

Seuraavat esimerkit ovat Paavalin kirjeiden ja 1 Eenokin kirjan yhtäläisyyksistä:

Kaikki voiman enkelit, ja kaikki herrauksien enkelit. (1 Eenok 61:10 Seppälä). ... enkelit... henkivallat ...voimat. (Room 8:38; vrt Ef 1:21; Kol 1:16).
Korkein... Hän alati siunattu. (1 Eenok 77:1 Seppälä). ... ikuisesti ylistetty Jumala. (Room 9:5).
Sillä Hänen (esim. Messiaan) nimessänsä he pelastuvat. (1 Eenok 48:7 Seppälä) ... tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. (1 Kor 6:11).
Henkien Herra antaa valonsa ilmestyä pyhien, vanhurskasten ja valittujen kasvoilla. (1 Eenok 38:4 Seppälä). Jumala...valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. (2 Kor 4:6).
Hänen suopeutensa mukaan. (1 Eenok 49:4 Seppälä). ...jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä. (Ef 1:9).
... kuuluvat valon sukuun (1 Eenok 108:11 Seppälä). Eläkää valon lapsina! (Ef 5:8). ... olette valon ja päivän lapsia. (1 Tess 5:5).
Ihmisen Poika... on paljastava kaikki sen aarteet, jotka on kätketty. (1 Eenok 46:3 Seppälä). Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. (Kol 2:3).
Silloin tuskat kohtaavat heidät, niin kuin tuskainen nainen, jonka on vaikea synnyttää. (1 Eenok 62:4 Seppälä). Tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen. (1 Tess 5:3).
... ja kaikki voiman enkelit, ja kaikki herrauksien enkelit. (1 Eenok 61:10 Seppälä). ... väkevien enkeleittensä kanssa. (2 Tess 1:7).
...vääryys kasvaa, ja tulee laki syntisiä varten. (1 Eenok 93:4 Seppälä). Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien...takia. (1 Tim 1:9)
...kannattaa ottaa vastaan. (1 Eenok 94:1 Seppälä). ... varma ja vastaanottamisen arvoinen. (1 Tim 1:15; 4:9).
Valitut ja pyhät lapset laskeutuvat taivaasta. (1 Eenok 39:1 Seppälä). ...valittujen enkelien edessä. (1 Tim 5:21).
Sinä olet herrojen Herra ja jumalien Jumala ja aikakausien Kuningas. ( 1 Eenok 9:4 Seppälä). Kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. (1 Tim 6:15).

Heprealaiskirjeestäkin löytyy rinnakkaiskohtia:

Kaikki on alastonta ja avointa Sinun silmissäsi, ja Sinä näet kaiken, eikä mikään voi kätkeä itseään Sinulta. (1 Eenok 9:5 Charlesin mukaan käännetty). Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. (Hebr 4:13).

Muutama esimerkki Ilmestyskirjan ja 1 Eenokin kirjan yhtäläisyyksistä.

...olivat pukeutuneet valkoisiin. (1 Eenok 90:31 Seppälä). ... saa ylleen valkeat vaatteet. (Ilm 3:5).
... heidän nimensä pyyhitään pois elämän kirjasta... (1 Eenok 108:3; Seppälä). ... enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta. (Ilm 3:5).
... kerroin ne maan päällä asuville. (1 Eenok 37:5 Seppälä). ... koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. (Ilm 3:10 KR 1938).
Olemme tulleet sangen rikkaiksi ja meillä on nyt aarteita. (1 Eenok 97:8; Seppälä). Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse. (Ilm 3:17; KR 1938).
He [vanhurskaat] saavat alati syödä, nukkua ja herätä sen Ihmisen Pojan kanssa. (1 Eenok 62:14 Seppälä). Minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. (Ilm 3:20).
Ja Henkien Herran neljällä puolella näin neljät kasvot, erilaiset kuin nopeat. (1 Eenok 40:2 Seppälä). Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa. (Ilm 4:6).
Väsymättä... lausuen: siunattu olet sinä ja siunattu olkoon Jumalan nimi iankaikkisesti (1 Eenok 39:12 Laurencen mukaan). Taukoamatta, päivin öin,.. lausuvat. (Ilm 4:8)

Vanhurskasten rukous vaatii tuomiota, kostoa (1 Eenok 47:2 sekä Ilm 6:10).

Kuninkaat ja väkevät ja korkea-arvoiset ja maan hallitsijat... kauhistuvat ja synkkenevät, ja tuska valtaa heidät, kun he näkevät sen Ihmisen Pojan istumassa kunniansa valtaistuimella. (1 Eenok 62:3,5 Seppälä) Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet...piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat: ...kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! (Ilm 6: 15,16).
Tuulien ... henget. (1 Eenok 69:22 Seppälä). Neljä enkeliä...pidättelivät maan neljää tuulta. (Ilm 7:1).
Silloin saatan Valittuni asumuksen heidän keskellensä. (1 Eenok 45:4 Seppälä). Hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. (Ilm 7:15).
Ja näin... tähti putosi taivaasta. (1 Eenok 86:1; Seppälä). ... minä näin, että taivaasta oli pudonnut maahan tähti. (Ilm 9:1).
Ne, jotka palvelevat kiviä, ja kullasta ja hopeasta ja puusta ja savesta tehtyjä kuvia, ja jotka palvelevat saastaisia henkiä ja paholaisia... (1 Eenok 99:7 Seppälä). He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia. (Ilm 9:20).
Eksyttivät maan päällä asuvat. (1 Eenok 54:6 Seppälä) ... johtaa harhaan kaikki maan asukkaat. (Ilm 13:14).
Niinkuin akanat tulessa, niin he palavat pyhien edessä... niin he hukkuvat vanhurskasten edessä. (1 Eenok 48:9 Seppälä). Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ... edessä. (Ilm 14:10).

Pyhien enkelien nimet ja tehtävät esitellään 1 Eenok 20:nnessä luvussa; vrt Ilm 14:10.

Ja hevonen kulkee rintaa myöten syntisten veressä. (1 Eenok 100:3; Seppälä). ... verta pursui niin, että veri... ulottui hevosen kuolaimiin asti. (Ilm 14:20).
Sinä olet herrojen Herra... ja aikakausien Kuningas. (1 Eenok 9:4 Seppälä). Hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. (Ilm 17:14).
Niinä päivinä maa antaa takaisin, mitä sen säilytettäväksi on annettu, ja Seol palauttaa sen, mitä on ottanut ja tuonela maksaa takaisin velkansa. (1 Eenok 51:1 Seppälä). Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa. (Ilm 20:13).
...viskattiin siihen tuliseen syvyyteen. (1 Eenok 90:26 Seppälä). ...heitettiin tuohon tuliseen järveen. (Ilm 20:15).
...eivätkä vaivat, vammat ja kidutukset heitä kohtaa heidän päivinänsä. (1 Eenok 25:6 Seppälä). Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. (Ilm 22:3). Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. (Ilm 21:4).

Kirkollisissa kirjeissä on mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä 1 Eenokin kirjan kanssa:

Hän vaeltaa iankaikkisessa valkeudessa. (1 Eenok 92:4 Seppälä). Jos me vaellamme valossa. (1 Joh 1:7).
Pimeys on mennyt ohitse. (1 Eenok 58:5 Seppälä). ... sillä pimeys hälvenee (KR 1938: katoaa). 1 Joh 2:8).
Eivätkä ole rakastaneet kultaa eivätkä hopeaa eivätkä mitään muuta maailman hyvyyttä. (1 Eenok 108:8 Seppälä) Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. (1 Joh 2:15).
[taivaan nopeat, vartijaenkelit], jotka jättivät korkean taivaan. (1 Eenok 12:4). Sido... pimeyteen... Tuomion suurena päivänä hänet viedään poltettavaksi. (1 Eenok 10:4-6,11,12 Seppälä). Niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan...hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten. (Juuda 1:6).
Hän joka oli seitsemäs Aadamista. (1 Eenok 60:8 Seppälä). Henok, Aadamista seitsemäs. (Juuda 1:14).

Kuitenkin ainoa kiistattomasti Eenokin kirjasta (1:9) lainattu kohta löytyy Juudaan kirjeestä (1:14-15), jossa se myös selvästi sanotaan Eenokin lausumaksi:

Sillä Hän tulee kymmentuhantisine joukkoineen ja pyhineen tuomitsemaan kaikkea, ja Hän tuhoaa kaikki jumalattomat. Hän tuomitsee kaiken lihan kaikista sen jumalattomista teoista, joita he ovat tehneet, ja kaikista kovista sanoista, joita he ovat puhuneet, ja kaikesta mitä jumalattomat syntiset ovat puhuneet Häntä vastaan. (1 Eenok 1:9 Seppälä). Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs: "Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet. (Juuda 1:14-15).

Vaikka sitaatti on muistinvarainen, se on varsin sanatarkka. Ks. myös 1 Eenok 1:1-9; 5:4; 27:2; 60:8; 93:2.

1 Eenokin kirjan rakenne

Nykyisessä muodossaan kirja jakaantuu viiteen osaan. Juutalaiset yleisesti käyttivät kirjoissaan varsin keinotekoista viisijakoa: esim. Pentateukki, Psalmit, Sananlaskut, Megillot (juhlakäärö), Jeesus Siirak ja Pirke 'Abot.

Käsitykset kirjan eri osien syntymäajankohdista sekä lopullisesta kokoonpanosta poikkeavat jonkin verran toisistaan. Charles arvelee varhaisimpien osien syntyneen 170-164 eKr aikoihin ja kirjan olleen täysin valmis ensimmäisen esikristillisen vuosisadan alkupuoliskolla, jos ei jo vuosisata aikaisemminkin. Rowley arvioi varhaisimpien osien ajoittuvan n. 164 eKr eli makkabilaiskapinan aikoihin, kirjassa on kuitenkin hajanaisia myöhempiä lisäyksiä.

Kadonnut Nooan kirja on mahdollisesti ollut paitsi 1 Eenokin kirjan lähteenä, myös Kahdentoista patriarkan testamentin (erityisesti Leevin) ja Riemuvuosien kirjan lähteenä. Mm. seuraavat kohdat on lainattu Nooan kirjasta: 1 Eenok 6-11; 54:7 - 55:2; 60; 65:1 - 69:25; 106 - 107 sekä Jub 7:20-39; 10:1- 15.

Eenokin kirja siis heijastelee makkabilaiskapinaa edeltäneitä ja seuranneita tapahtumia. Se valaisee varhaista essealaista teologiaa sekä alkukristillisyyttä. Eenokin kirjaa käyttivät mm. Riemuvuosien kirjan, Kahdentoista patriarkan testamentin, Mooseksen taivaaseennousemisen, 2. Baarukin ja 4. Esran (2. Esran) kirjoittajat. Kirjan keskeisiä teemoja ovat mm. pahan synty, enkelit ja heidän kohtalonsa sekä mikä on gehenna ja paratiisi.

1 Eenokin kirjan luvut 1-5, jotka sisältävät vertauksen vanhurskasten ja jumalattomien tulevasta kohtalosta, muodostavat johdannon koko teokselle. Ne ilmeisesti ovat kirjan lopullisen toimittajan käsialaa.

(1) Enkeliopilliset luvut 6-36 ovat esimakkabilaiselta ajalta (ennen 170 eKr) ja muodostavat siis kirjan varhaisimman kerrostuman. Se sisältää mm. Nooan kirjan osia. Mahdollisesti nämä luvut liittyvät Antiokos Epifaneen sortokauteen. Tämä jakso kertoo enkelien lankeemuksesta, sen ihmiskunnalle aiheuttamasta rappiosta ja onnettomuudesta. 3 Jumala tuhoaa vedenpaisumuksen yhteydessä nämä jättiläiset, mutta niiden henget, demonit jätetään vapaaksi maan päälle. Eenok yrittää sovitella Herran edessä, mutta häntä kielletään rukoilemasta heidän puolestaan. Hänen on ennustettava ja julistettava tuomio, joka odottaa enkeleitä, demoneja ja pahoja ihmisiä lopullisessa ratkaisussa, jolloin kultainen aika alkaa (6-16). Eenok näyssä tekee kaksi matkaa. Ensimmäisessä näyssä hän vierailee paikassa, joka on varattu enkelien rankaisemiseen (17-20); toisessa näyssä hän näkee sheolin eli tuonelan ja maailmanlopun (21-36).

(2) Eenokin vertaukset eli messiaaniset luvut 37-71 ovat erityisen tärkeitä siksi, että ne viittaavat Ihmisen Poikaan. Koska vertausten teksti (ei siis selitykset) sisältää nämä messiaaniset kohdat, on se ollut tutkimuksen erityinen kohde. Keskeinen ongelma on ollut vertausten alkuperän ja kirjoitusajankohdan määrittäminen. Ovatko ne alkuaan juutalaisia vai kristillisiä? Tutkimus on osoittanut niiden syntyneen juutalaisissa piireissä.

Ennen Qumranin tekstien tuloa julkisuuteen arveltiin näiden vertausten syntyneen n. 105-64 eKr. Tämän mukaan Eenokin kirjan vertaukset olisivat laajastikin vaikuttaneet Uuden testamentin kirjoituksiin. Niinpä käsitteet vanhurskas ja valittu esiintyvät tässä ensi kertaa messiaanisina määreinä. Jotkut tutkijat ovat nähneet näissä vertauksissa myös kristillistä interpolaatiota, ts. joukossa olisi kristillisiä katkelmia.

Toista tulkintalinjaa edustaa käsitys, jonka mukaan kristinusko ja siis myös Uusi testamentti olisi vaikuttanut vertausten muotoutumiseen, ts. ne olisivat synnyltään jälkikristillisiä. Se seikka, että tämä on ainoa kirjan osa, jota ei ole tavattu Qumranista löytyneistä Eenokin kirjan arameankielisistä katkelmista, näyttäisi tukevan tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa. Näitä lukuja ei myöskään löydy kreikan- ja latinankielisistä katkelmista. Tästä todisteesta huolimatta monet pitävät tätä osaa esikristillisenä ja ajoittavat sen varhaisimpien Rooman prokuraattoreiden aikaan (n. 40-38 eKr.)

Jakso koostuu kolmesta esityksestä. Siinä käsitellään taivaan salaisuuksia (38-44); Ihmisen Poikaa, vanhurskaiden ja jumalattomien erottamista ja enkelien rankaisua (45-57); vanhurskaiden siunausta, viimeistä tuomiota sekä enkelien järjestystä ja toimintaa (58-69). Muut luvut käsittelevät Eenokin ottamista taivaaseen ja tulevia näkyjä (70-71).

(3) Taivaan valaisimien kirjalla eli astronomisilla luvuilla 72-82, jotka Charles ajoittaa ajalle ennen 110 eKr, ei ole erityistä apokalyptistä merkitystä. Tämä osa käsittelee taivaankappaleiden liikkeitä koskevia lakeja ja niistä johdettua ajanlaskujärjestelmää. Erityinen mielenkiinto kohdistuu kalenteriin ja farisealaisen kuuvuoden korvaamiseen aurinkovuodella. Aikaa on siis mitattava auringonkierron mukaan eikä kuun mukaan. Kirjoittajan aurinkovuosi koostuu kuitenkin 364:stä päivästä eikä 365,25:stä päivästä. Kirjoittaja näyttää olevan tästä ongelmasta tietoinen. Tässä esitetty aurinkokalenteri esiintyy myös Riemuvuosien kirjassa sekä Qumranin teksteissä. Kalenteria koskevalla keskustelulla on myös hengellinen ulottuvuutensa: viimeisinä päivinä aurinko, kuu, tähdet ja maa sortuvat kaaokseen, kosmos siis sortuu kaaokseen.

(4) Uninäyt eli maailmanhistoriaa käsittelevät luvut 83-90 on todennäköisesti sijoitettava makkabilaisajalle, hieman myöhemmäksi kuin luvut 6-36, ehkä n. 165-16 eKr. Ne koostuvat kahdesta Eenokille annetusta näystä, joissa asioita tarkastellaan vedenpaisumusta edeltävän ajan perspektiivistä. Ensimmäinen käsittelee ihmiskunnan, siis syntisen yhteiskunnan, tuhoutumista vedenpaisumuksessa (83-84). Toisessa hän käy läpi Israelin historiaa - apuna härän (patriarkkojen), lampaan (uskollisten israelilaisten), paimenten ja villipetojen symbolit - messiaanisen valtakunnan tuloon (makkabilaisaikana) saakka (85-90). Suurisarvinen lammas symboloi nousevaa juutalaista johtajaa; valkoinen härkä suurine sarvineen taas Messiasta. Israelin vihollisten hävittämisen jälkeen tapahtuu ylösnousemus ja alkaa messiaaninen aika. Lisäksi mukana on kuvauksia langenneista enkeleistä, tuomioistuimesta ja Uudesta Jerusalemista.

Ilmestys viikoista tai seitsemiköistä (93:1-10; 91:12-17) on myös sijoitettava makkabilaisajalle eli n 170 jKr jälkeen. Ne on ilmeisesti kirjoitettu Danielin kirjan vaikutuksen alaisena. Tässä historia jaetaan 10 viikkoon, joista 7 viikkoa on jo mennyt. Seitsemännellä viikolla vallitsee luopumus; kahdeksannella vanhurskaat; yhdeksännellä maailmalle kirjoitetaan tuomio ja kymmenennellä tulee lopullinen tuomio ja sitä seuraa siunauksen aika. 4

(5) Kehoitusten kirja (91-104 poislukien viikkoja käsittelevä ilmestys) ei anna selvää tietoa kirjoitusajankohdasta. Mahdollisesti Antiokos Epifaneen tai Alexander Jannaeuksen (102-76 eKr) aikoihin. Vielä myöhempääkin ajankohtaa 40 eKr on pidetty mahdollisena. Jakso sisältää Eenokin testamentin eli kehotuksia lapsilleen sekä valituksia syntisten tähden. Tässä jaksossa on voimakas eskatologinen korostus missä jumalattomia rangaistaan ja vanhurskaat palkitaan. Voimakas yhteiskunnallinen näkökulma on myös mukana: rikkaat ja valtaapitävät riistävät köyhiä.

Liite (105-108) sisältää katkelmia muista itsenäisistä kirjoituksista, erityisesti Nooan kirjasta (106s) sekä toimittajan loppulauseen.

Yllämainitut osat ovat ilmeisesti olleet alunperin itsenäisiä ja toisistaan riippumattomia. Useat näistä lienevät olleet levityksessä jo paljon ennen kuin kirja sai nykyisen lopullisen muotonsa. Myöhemmin ne yhdistettiin Pentateukin ja Psalmien tapaan viisiosaiseksi teokseksi. Lopullinen yhdistäminen lienee peräisin vasta kristilliseltä ajalta. Muinaisuudessa on kukoistanut erityinen Eenok-traditio, joka on elänyt vielä kauan kirjan syntymisen jälkeen.

Etiopialainen Eenokin kirja on siis antanut esikuvia myös Uuden testamentin kirjoittamiseen. Vaikka kirjan mielenkiintoisimmat eli vertauksia käsittelevät luvut ovat itse asiassa syntyneet Uuden testamentin pohjalta, siitä huolimatta Eenokin kirja ja erityisesti sen muut luvut ovat arvokkaita Uuden testamentin opetuksen ja taustan ymmärtämisen kannalta.

1 Eenokin kirjan Jumala on vanhurskas ja oikeamielinen VT:n Jumala; hän on maailman luoja, pyhän lain antaja, historian hallitsija ja kaiken tuomari.

Messiasta, jota kutsutaan vanhurskaaksi ja Ihmisen Pojaksi, kuvataan ennaltaolevana loistavana ja majesteettisena taivaallisena olentona, joka omistaa kaiken vallan, istuu kirkkauden valtaistuimellaan ja tuomitsee kaikki kuolevaiset ja kuolemattomat olennot. Kuvaus Messiaasta on vertauksissa sijoitettu viimeisen tuomion yhteyteen, jolloin jumalattomat tuhotaan ja vanhurskaat palkitaan. Myös uninäyissä (luvut 83-90) toistuu sama teema: vanhurskaat kuolleet mukaanluettuna pakanakäännynnäiset nousevat ylös, Messias ilmestyy, valtakunta perustetaan, uusi Jerusalem laskeutuu. Toisaalta syntiset, langenneet enkelit sekä juutalaiset luopiot tuomitaan.

Synti ei ole yksinomaan Aadamin rikkomuksesta lähtöisin; saatana, demonit, pahat henget (langenneet enkelit) ovat yhtä lailla siitä vastuussa; ne jatkavat ihmisten johtamista harhaan aiheuttaen ihmisen moraalin rappeutumista. Toisaalta on olemassa suojelevia enkeleitä, joilla on oma järjestys ja hierarkia ja joilla on merkittävä rooli uskonnollisessa ja sosiaalisessa elämässä. Tässä idän kirkko ja erityisesti Etiopian kirkko poikkeavat lännen kirkosta.

Oman lisävivahteen kirjaan tuo se seikka, että syntisiä pidetään taloudellisina riistäjinä, poliittisina sortajina ja sosiaalisesti epäoikeudenmukaisina ihmisinä. Näin kirja siis auttaa meitä myös ymmärtämään juutalaista vallankumouksellisuutta sekä vastustamaan ei vain kreikkalaista ja roomalaista imperialismia vaan myös juutalaista aristokratiaa.

Eenokin kirjaa etsimässä

Varhain 1600-luvulla eurooppalaiset tutkijat arvelivat, että jossain Etiopiassa on Eenokin kirjan versio, joka olisi identtinen sen kanssa, jota Juuda ja varhaiset kirkkoisät käyttivät. Oppineen kapusiinimunkin uskottiin tuoneen Eurooppaan kopion tästä versiosta, joka sittemmin siirtyi Nicolas Claude Fabrin (the Seigneur of Peiresc 1580-1637) omistukseen. Tähän käsikirjoitukseen, joka herätti melkoista innostusta Euroopassa, kiinnitti huomiota Ludolfus Hiob, jota pidetään ensimmäisenä merkittävänä eurooppalaisena Etiopian tutkijana. Hän palautti sen Biblioteca Regiaan, Pariisiin 1683 todeten, että käsikirjoitus ei ollutkaan 1 Eenokin kirjan, vaan Taivaan ja maan salaisuuksien kirjan, tuntemattoman etiopialaisen työn käsikirjoitus.

Ensimmäisen oikean käsikirjoituksen toi Eurooppaan 1773 skotlantilainen tutkimusmatkailija James Bruce (1730-1794). Hän kirjoitti:

Amongst the articles I consigned to the library at Paris was a very beautiful and magnificent copy of the prophesies of Enoch, in large quarto; another is amongst the books of scripture that I brought home, standing immediately before the book of Job, which is its proper place in the Abyssinian Canon; and a third copy I presented to the Bodleian Library at Oxford, by the hands of Dr. Douglas, the Bishop of Carlisle.

Vuonna 1800 julkaistiin joitakin otteita (ranskaksi?) yhdessä luvuista 1, 2, 5-16, 22-32 tehtyjen latinankielisten käännösten kanssa. Arkkipiispa Richard Laurence (1760-1838) julkaisi 1821 ensimmäisen englanninkielisen version 1 Eenokin kirjasta, 5 joka 1826 käännettiin myös ruotsiksi. 6 Laurence oli aikaisemmin toiminut heprean professorina Oxfordissa. Myös hänen perehtyneisyytensä Kabbalaan ja Zohariin auttoivat käännöstyössä. Tämä Laurencen käännös oli ainoa Eenokin kirjan teksti joka 1800-luvulla oli käytössä anglosaksisessa maailmassa.

Vuonna 1883 siitä julkaistiin tarkistettu laitos. Tarkistus tehtiin Laurencen jälkeensä jättämien muistiinpanojen pohjalta. 7 Tätä laitosta käytti hyväkseen mm. teosofisen liikkeen profetissa Helena P. Blavatsky, joka mm. pääteoksessaan The Secret Doctrine (Suom. Salainen oppi) viittaa siihen kaikkiaan 37 kertaa. 8 Eenokin kirjalla onkeskeinen sija myös Blavatskyn muussa tuotannossa.

Laurencen laitoksessa esiintyvä luku- ja jaejako poikkeaa jonkin verran nykyisin käytössä olevista. Tämä johtuu lähinnä siitä, että käännöstyön pohjana oli vain yksi käsikirjoitus, nimittäin Bodleian-kirjastossa oleva. Laurence ajoittaa Eenokin kirjan melko hyvin eli hieman ennen ajanlaskumme alkua syntyneeksi. Hän ei ymmärtänyt sen voineen syntyä useista erillisistä osista. Kuitenkin hän aivan oikein kytkee sen Danielin kirjan yhteyteen. Syntymäpaikaksi Laurence arvelee Mustanmeren tai Kaspianmeren pohjoisrantoja. Perusteena hän käyttää 72:nnessa luvussa esitettyä kesäpäivän pituutta, joka hänen mukaansa sopii vain 45 ja 49 leveysasteiden väliin. Tämä teoria on myöhemmin menettänyt merkitystään.

Eenokin kirjan arvostus lisääntyi kun professori A. Dillmann 9 julkaisi siitä saksalaisen käännöksen runsaine ja seikkaperäisine selityksineen. Teos herätti yleistä mielenkiintoa.

Suomeksi Etiopialainen Eenokin kirja on viimein saatu 1982 Johannes Seppälän kääntämänä. 10 Käännöksen pohjana ei kuitenkaan ole käytetty etiopialaista versiota, vaan etiopialaisen tekstin kreikkalaista käännöstä. Alkuosassa aina kohtaan 32:6 asti on voitu tosin käyttää vanhojen kreikkalaisten katkelmien (n.v. 800) noudattamaa tekstimuotoa. Idän kirkon tradition seuraamisesta ilmeisesti johtuu se, että lännen kirkolle tärkeää verbiä vanhurskauttaa ja sen eri johdannaisia ei Seppälän käännöksestä juuri löydy. Niin ikään vartijaenkelit (engl. watchers, guardians) saavat käännöksessä aivan yllättävän muodon nopeat.

Kauko Puottula

Takaisin aloitussivulle

Nootit

  1. Täydellinen pahennus [1 Eenok 89:61-64; 90:17; Dan 9:24, 27] on lähellä, se josta on kirjoitettu, niin kuin Eenok sanoo. Sitä varten Valtias on näet lyhentänyt ajat ja päivät [vrt Matt 24:15, 22], että hänen rakkaansa joutuisi ja tulisi saamaan perintönsä. - Barnabaan kirje 4:3.
    Taas on ilmaistu, miten oli määrä kaupungin, temppelin ja Israelin kansan joutua alttiiksi. Raamattu näet sanoo: Päivien lopulla Herra antaa laumansa lampaat tarhoineen ja torneineen hävitettäväksi [1 Eenok 89:56, 66]. Ja niin on tapahtunut kuin Herra on puhunut. Tutkikaamme nyt, onko olemassa Herran temppeliä. On kyllä, siellä mihin hän itse sanoo sen rakentavansa ja valmistavansa. On näet kirjoitettu:Mutta viikon kuluttua rakennetaan Herran temppeli loistossaan Herran nimeen [1 Enok 91:13; Tob 14:5; 2 Sam 7:13] - Barnabaan kirje 16:5-6.
  2. Myös Henokin kirjan opit (Henok 72s) osoittavat, että heprealaisten ensimmäinen kuu on päiväntasauksen aikana. - Eusebiuksen kirkkohistoria VII 32:19. (Suom s. 387).
  3. Berdjajevin mukaan historia saa merkityksensä kun paha pääsee vapaaksi. Alapää (vietit) hallitsee yläpäätä (järkeä) rangaistuksenalaisessa tilassa.
  4. Blavatsky soveltaa viikkoja koskevaa ilmestystä omavaltaisesti: kyse ei ole ajasta tai ajanjaksoista, vaan juuriroduista ja niiden alaroduista. (Collected works, vol. 14)
  5. MASHAFA HENOK NABIY, The Book of Enoch the prophet. An apocryphal production, supposed to have been lost for ages; but discovered at the close of the last century in Abyssinia; and now first translated from an Ethiopic MS. in the Bodleian Library, by Richard Laurence, LL.D., Oxford, at the University Press for the Author. 1821. Reprinted 1832, 1838, 1878, 1883, 1909, 1912.
  6. Propheten Enoch, en apocryphisk bok, som i flera århundraden ansetts vara förlorad; men i slutet af förflutna sekel blifvit funnen i Abyssinien; och nu först öfversatt från ett ethiopiskt manuscript i Bodleianska Bibliotheket i Oxford. Öfversättning från engelska språket. Stockholm, Elméns och Granbergs tryckeri. 1826. Joh.Fredr. Randén. 216 s.
  7. The Book of Enoch, the Prophet. Translated from an Ethiopic Ms. in the Bodleian Library by the late Richard Laurence, LL.D., Archbishop of Cashel. The text now corrected from his latest notes with an introduction by the author of "The evolution of Christianity". London: Kegan Paul, Trench & Co. 1883. Xlviii, 180 pages.
    Charles Gill (1824 - ?) on teoksen The evolution of Christianity tekijä. (2nd edition. London: Williams & Norgate. 1884. Xcvi, 397 pages).
  8. Erityisesti sivuilla 529-535 teosta käsitellään laajasti.
  9. Das Buch Henoch. Uebersetz und erklärt von Dr. A. Dillmann, ausserord. Professor an der ev. theol. Fakultät zu Tübingen. Leipzig: Fr. Chr. Wilh. Vogel. 1853. Lxii, 332 s. Dillmannin laitos käsittää yleisjohdannon (62 sivua), käännöksen etiopiasta (81 sivua), Syncelluksen kreikankieliset katkelmat 4,5 sivua sekä yksityiskohtaisen kommentaarin (243 sivua).
  10. Etiopialainen Eenokin kirja. Suom. Johannes Seppälä. Joensuu: Ortokirja. 1982. 84 s.